perjantai 22. heinäkuuta 2016

Iltauinti Myllyjärvellä



Monissa Espoon järvissä on tullut tässä vuosien varrella polskittua, mutta toissailtana ensimmäistä kertaa Myllyjärvessä. Se sijaitsee käsitykseni mukaan jossakin Bodomin ja Velskolan pitkäjärven välimaastossa, missä olemme kyllä muuten lenkkeilleet paljon.
Myllyjärveen ei muuten pulahdetakaan ihan helposti: järvi sijaitsee korkealla harjanteella, minne noustaan parkkipaikalta lähtevää polkua pitkin. Noin 300 metriä veikkaisin sen pituudeksi. 
Koska ilta oli lämmin, kävivät läähätyskierrokset jo korkeina, kun minut viimein vapautettiin hihnasta. Siitä sitten suora syöksy järveen, minne sain vielä polttopuun valesaaliikseni. Myllyjärvelle lähden uudestaan koska tahansa.

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Uusi tuttavuus


Meikäläisellä ei ole juhannusheilaa (ainakaan vielä toistaiseksi), mutta eräänlaisia virityksiä on kyllä ollut.
Viime sunnuntaina nimittäin tutustuin aika mahtavaan daamiin, Peppiin. Se on tuollainen mäyris (ks. kuva) ja jo 11 v, mitä ei kylläkään sen menosta huomaa.
Käväistiin samassa jengissä Iso Vasikkasaaressa ja Peppi näytti pelkäämättömän luontonsa heti Haukilahden satamassa, kun se yritti hypätä laiturin kaiteelle (meitsi oli ihan että vow...). Saarella se joi lätäköistä, juoksi suinpäin rantaan ja nuuhki lampaita törkeän uteliaasti. Meikäläisellä kun on vähän harkitsevampi ote asioihin, niin tuollaiset stadilaisgimman irtiotot saivat tuntemaan pientä hämmennystä.
Kun muu jengi ruokaili, pääsin Gula Villanin terassilla tekemään lähempää tuttavuutta Peppiin. Ihana daami, meikäläinen oli ihan myyty. Kaiken huipuksi se tuli saariretken jälkeen käymään vielä meidän kämpillä. Hyvä tyyli sillä oli sielläkin: se teki täydellisen inventaarion pehmolelukokoelmassani, heitteli tavarat huiskin haiskin ja irrotteli pehmolelusoittimista mahtavia soundeja. Jään odottamaan jälleennäkemistä.

torstai 19. toukokuuta 2016

14-vuotistarkastus




Kävin tänään noin vuoden tauon jälkeen lekurissa. Syy oli ihan perinteinen vuosittainen kuntotarkastus ja rokotusten päivitys. Siinä samalla katsottiin vähän meikäläisen hampaita ja kuunneltiin sydäntä. Hampaat olivat, niin kuin osasin arvatakin, ihan huippukunnossa. Olen nimittäin jokin aika sitten siirtynyt käyttämään sähköhammasharjaa. Mukavasti hyrräävä, mutta tehokas kapine.
Pumpussakaan ei ollut mitään vikaa, lekuri kertoi sen pumppaavan tasaisen varmasti. No, enpä ole huomannutkaan mitään heikotukseen tai väsymykseen viittaavaa.  Kuulin emännän kyselevän silloin tällöin rahisevasta hengityksestäni. Lekurin vastaus tiedusteluun ei ollut kovin imarteleva, sillä hän kertoi rahinan ja rohinan johtuvan löystyneestä kurkkutorvesta tai jostakin sentapaisesta... Heikentyneestä  kuulostani he keskustelivat myös. TÄ?!!! Kuulin ainakin ihan tarkkaan, mistä he puhuivat, joten en tiedä, mistä oikein on kysymys.

Se 14-vuotispäiväni oli muuten jo joitakin viikkoja sitten ja juhlistin sitä heti aamusta heittämällä talviturkin Haukilahteen (ks. kuva alla). Päivään liittyi muitakin juhlallisuuksia, kuten esim. isännän leipoma goudajuustolla päällystetty maksalaatikkokakku. Sen kruunasivat savulohirullista tehdyt kynttilät.

Jos katsoo tarkkaan tuota yllä olevaa kuvaa, huomaa, että kello on noin 16.18. Samaan aikaan on juuri alkanut vuoden 2016 MM-lätkäkisojen Suomi-Tanska-matsi Pietarissa. Minunkin olisi pitänyt olla jo seuraamassa matsia oman TV:n ääressä, mutta lekurin muiden kiireiden vuoksi en ole. Ajoimme heti kuvan oton jälkeen vauhdilla kotiin ja pääsin mukaan lätkäjännitykseen ensimmäisen erän loppuminuuteille. Hyvinhän se meni, hyvä Leijonat! Päästään jännittämään vielä viikonlopun finaalieriin.


torstai 4. helmikuuta 2016

Viikko Vierumäellä


Kun saavuimme viikko sitten perjantaina tänne Vierumäelle, ei mulla ollut pienintäkään hajua siitä, mitä olisi edessä. Journalistiliiton kompaktissa ja siistissä mökissä takkoineen (= paistettu makkara) oli jo sinänsä ihan kelvolliset puitteet meikäläiselle. Lauantaina minut kuitenkin  yllätettiin perustellisesti, sillä porukat ottivat mut mukaan Scandic-hotellin keilahalliin. Sinne näkyi saapuvan koko emännän sisarusparvi jälkikasvuineen, mikä ei minua hätkähdyttänyt, mutta keilaaminen oli jotakin aivan uutta. Avustajakoiran statuksellani sain seurata keilakisaa ihan ratojen tuntumassa ja siinähän meikäläinen tsiigaili kaikessa rauhassa, kun emäntä melkein voitti. 
Kisan jälkeen menimme koko poppoo hotellin ravintolaan syömään ja olo oli aika juhlallinen. Istuin pitkän pöydän keskivaiheilla lattialla, emännän ja isännän välissä ja nautiskelin illan mittaan ainakin lohta, paistia ja mustaa makkaraa.
Juhlahumun jälkeen jäimme pienemmällä porukalla mökille ja tekemistä on meiläläisellä edelleen riittänyt. Olen mm. sukellellut lumikinoksissa, käynyt moikkaamassa islanninponeja ja kiivennyt portaita hyppyrimäen laelle katselemaan maisemia. Ihan huippuluokan naisseuraakin olen saanut: tuossa muutaman mökin päässä nimittäin oleilee vaalea lagottonarttu nimeltään Chérie (ks. kuva yllä). Se on sellainen parivuotias, aika villi tapaus. Kärsivällisesti annan sen hyppiä kuonolleni, vaikka yleensä en kenenkään anna. Ollaan nähty jo useamman kerran...




torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden nartut



Tuossa yllä olevassa kuvassa on Tizzi, espanjanvesikoiranarttu, jonka tapasin Haukilahden rannassa viime lokakuussa. Me päästiin heti jotenkin samaan moodiin. Liikkeemme lähtivät niin kuin samaan synkkaan ja olin muutamassa minuutissa menettänyt sydämeni sille. Olin siinä toivossa, että tapailisimme, jos ei päivittäin, niin ainakin muutaman kerran viikossa. Mutta ei. En ole törmännyt Tizziin kertaakaan, vaikka olettaisin sen bunkkaavan jossain näillä samoilla kulmilla. 
Narttujen suhteen on tämä vuosi ollut muuten aika laiha. Ranskalainen ystävättäreni Bloody ei ole käynyt tänä vuonna Suomessa kertaakaan (tosin en minäkään Ranskassa). Kuulin, että se taitaa olla vähän heikossa kondiksessa. Naapurirapun Mollyn suhteen olen jo luopunut toivosta - se ei meikäläisestä kuumene, vaikka mitä tekisin. 
Tylsinä hetkinä muistelen villiä kesää 2010, kun ajelimme Keski-Euroopassa ja meikäläinen herätti narttujen kiinnostuksen missä vaan pysähdyimmekään. No, sain sentään joulutervehdyksen nuoruuden ihastukseltani Dorikselta. Mimmi näyttää olevan tyylikkäässä kuosissa, vaikka on jo 15,5 v.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Halstratun harjuksen nauttinut


            

Kyllä tämä erämaa elämä on toista kuin kuivanappuloiden nauttiminen kaupungissa. Jos eillisaamu alkoi makaronilaatikolla, niin ilta päättyi halstratulla harjuksella. Halstrattua kalaa en harmikseni ole aikaisemmin saanutkaan. Mitä herkkua! Oli siis tajuttoman hyvää ja sama kulinaarishow jatkui aamulla. Toivottavasti senkun jatkuu jes!!!
Kuvassa olevat isännän pyytämät kalat (harjus siinä laitummaisena vasemmalla) on muuten pujotettu meikäläisen löytämään poronsarveen.

lauantai 1. elokuuta 2015

Vätsärin ässä

Kohti Vätsäriä taas, vaikka keväällä häntäni katketessa mietin, pääsenkö sinne enää koskaan. Lopputarkastus ja tapaturman yhteydessä otetut verikokeet osoittivat kuitenkin, että olen ikäisekseni (13 v) huippukunnossa. Vähän heikoksi todettua toista reisilihasta on harjaannutettu uintitreeneillä, joten uskon jaksavani vähän pidemmätkin vaellukset.
Eilen illalla startattin matkaan isännän ja tutun äijäköörin kanssa. Nyt ollaan jo Lapin tunnelmissa, ja aamiainen on nautittu hotelli Ivalon parkkiksella. Nuo folioihin pakatut lihamakaroni- ja maksalaatikot ovat kätevää matkamuonaa. Syön yleensä puolikkaan kerrallaan, tänään oli höysteenä vielä hotellista salakuljetettua pekonia.