sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Lammilla taas.


Upea sunnuntaisää heti aamusta alkaen. Oltiin mamman kanssa Haukilahden rannassa lenkillä ja todettiin, että nyt on parasta lähteä ja heti Nuuksioon. Nyt oli Tuihtikin messissä ja piti vähän suostutella sitä, että se ehti hotkaista aamupalan riittävän nopeasti, koska meillä oli kiire! Samaan mestaan suunnattiin taas kuin viimeksikin: ensin murkinalle Kaitalammelle ja siitä sitten Halkolammelle.

Kaitalammella törmäsin Rasmukseen, vanhaan kamuun Tontunmäen ajoilta. Se on yksi niitä harvoja heppuja, joita siedän. Johtuu varmaan siitä, että se on kuohittu. Nuuhkittiin nopeasti viimeisimmät kuulumiset, sitten se jatkoi isäntäväkensä kanssa matkaa. Ne olivat jo lähdössä, mutta me oltiin vasta tultu. Popsittiin siinä vähän lohta ja moikkailin muutamia muitakin koiraheppuja. En jaksanut uhota kellekään sillä sää oli niin upea eikä ruuassakaan ollut valittamista.

Halkolammella leikimme Tuihtin kanssa rofea ja poldea. Tuihti oli rosvo ja mä olin poliisi. Olinkin aika hyvä skoude, löysin sen ilman suurempia ongelmia. Timokin leikki rofea, se oli vähän vaikeampi tapaus, mutta löysinhän mä sen lopulta.

sunnuntai 9. syyskuuta 2007

Nuuksiossa


Mamma ja Timo olivat eilen Tallinnassa raitiovaunuajelulla ja minä olin yksin kotona iltapäivään asti. Otso kävi nimittäin lenkillä kanssani ja istui meillä jonkin aikaa, mutta sitten odottelin taas yksin ikkunassa isäntäväen kotiinpaluuta, mikä tapahtui vasta lähempänä puolta yötä.
Ehkä niillä oli vähän huono omatunto siitä, että olivat jättäneet minut yksin, koska tänään heti aamusta lähdimme Nuuksioon. Menimme Elielinaukiolta bussilla 345 Kaitalammelle ja muistin paikan välittömästi: täällä kävimme muutama vuosi sitten sieniretkellä, Timo löysi silloin valtavan herkkutatin.
Kävelimme lammen etelärantaa niin pitkälle kuin tietä riitti ja jäimme sitten keittokatokselle syömään eväitä. Minulle oli varattu murkinaksi uutta koiran muonaa, Eagle Packia, josta kyllä pidän. Isäntäväki lämmitti lohipaloja tulella ja sain osani niistäkin. Sienisalaatti ei oikein maistunut, mutta mamman Tallinnasta tuomat metwurstipötkylät kruunasivat aterian.
Kaitalammelta siirryimme tien toisella puolella sijaitsevalle Halkolammelle. Aurinko paistoi ja lampi oli aivan tyyni. Telkät pyrähtelivät lammella ja metsästä pyrähteli tuon tuostakin kaikenkokoisia sienestäjiä. Niillä näkyi olevan ämpärit täynnä sieniä, mutta me ei tällä kertaa oltu tultu sienestämään. Lorvimme aikamme lammen ympäristössä ja löysimme lopulta mukavan levähdyspaikan korkealta kalliolta (ks. kuva). Hieno päivä, olisimme varmaan voineet olla metsässä iltaan asti, mutta Timolla oli kiire katsomaan Formulaa.