torstai 25. heinäkuuta 2013

Saariston lumoissa



Alkuviikosta vietimme muutaman päivän Estholmissa, Espoon Suvisaaristossa. Olemme olleet siellä kerran ennenkin. Tällä kertaa minulla kävi aikamoinen munkki, sillä saarella oli myös nuori ja ketterä lapinkoiranarttu Lumo. 

Kirmailimme yhdessä pitkin saarta, aluksi ihan kavereina, mutta sitten Lumo alkoi kiinnostaa minua muussakin mielessä. Taisin kuumeta vähän liikaakin, sillä isäntäväki telkesi minut lopulta mökkiin. Jos Lumo saikin minusta ensimmäisenä iltana tarpeekseen, niin seuraavana aamuna se oli kuitenkin jo varhain oven takana kerjäämässä minua ulos. Emäntä antoi sen nyyhkiä oven takana puolisen tuntia, ennen kuin päästi minut lähtemään. Sama touhu ympäri saarta jatkui taas.

Puolilta päivin lähdimme viereiseen saareen, Pentalaan. Sielläkin olen käynyt aikaisemmin ja uinut myös saaren pikkujärvessä. Tällä kertaa sain niin  hyviä jäniksen vainuja, että keskityin jänisjahtiin melkein kolmeksi tunniksi. Kun palasimme takaisin Estholmiin, tuuli oli yltynyt niin kovaksi, että isäntä sai tehdä täysillä hommia saadakseen soutuveneen salmen yli. Hankainkin irtosi. 

Paluumatkan takaisin mantereelle teimme isolla fiskarilla, ja kapteeni kehui minua aika taitavaksi laivakoiraksi, kun taiteilin veneeseen ja pois kovassa myrskyssä.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Sukuloimassa


Kuva: Tuihti

Eilen matkattiin yhdessä lauman lähipiiriin kuuluvien henkilöiden, Tuihtin, Otson ja Satun, kanssa Hyvinkäälle serkkutyttö Fiian syntymäpäiville. Matka taittui meidän mersulla, ja koska väkeä oli senkin verran, meikäläinen istutettiin emännän jalkatilaan auton etuosaan. Valitettavasti en sieltä käsin päässyt antamaan samalla tavalla ajo-ohjeita isännälle kuin yleensä. Olin aika hiljaista poikaa mennen tullen.

Perillä odottikin sitten ihmislauman lisäksi aivan uudenlainen tuttavuus, portugalinvesikoira Ida. Olemme tavanneet talvella ohimennen ja telmineet tuossa Haukilahden jäällä, mutta ensimmäistä kertaa kohtasin hänet omalla kotikentällään. Ida on kova muija. Vaikka se onkin vasta puolitoistavuotias, sillä riittää voimaa ja vauhtia. On kuulemma hypännyt pihamaan aidan ylikin ja häipynyt omille teilleen.

Aluksi keskityin tarkkailemaan sen otteita, mutta sitten kuumenin niin, että laittoivat minut juoksunauhaan. Mikäs siinä, jos halutaan, että meikäläinen on juoksunauhassa, niin ollaan sitten. Melko hyvin pystyin touhuamaan kaikenlaista siinäkin.

Kuulin niiden puhuvan, että ensi kerralla kun tavataan, mentäisiin Idan kanssa juoksemaan jonnekin soramontulle. Soramontulle? Ihan uutta meikäläiselle. Jään jännityksellä odottamaan.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kesä 2013


Eipä ole ollut valittamista tässä kesässä. Meikäläinen on päässyt kyllä uimaan, niin iltaisin kuin aamuisin ja usein suoraan Haukilahden venesataman rampilta. Isäntäväki on hokannut vasta nyt, että siitä pääsee paljon sutjakammin syvään veteen kuin esim. koirien uimarannalta muutaman sadan metrin päästä.

Jotain uuttakin tämän kesän touhuissa, mikä ei tosin kaikkien mielestä ole niin miellyttävää; tuon läheisen Pattisten pellon ovat vallanneet valkoposkihanhet (tätäkin kirjoittaessani kuulen niiden vaakkuvan). Välillä ne käyvät niin röyhkeiksi, että levittäytyvät poikasineen peltoa reunustavalle hiekkatielle. Silloin saan yleensä tehtäväkseni paimentaa ne matkoihinsa, mikä on minulle oikein mieluinen aamutoimi.