Eipä ole ollut valittamista tässä kesässä. Meikäläinen on päässyt kyllä uimaan, niin iltaisin kuin aamuisin ja usein suoraan Haukilahden venesataman rampilta. Isäntäväki on hokannut vasta nyt, että siitä pääsee paljon sutjakammin syvään veteen kuin esim. koirien uimarannalta muutaman sadan metrin päästä.
Jotain uuttakin tämän kesän touhuissa, mikä ei tosin kaikkien mielestä ole niin miellyttävää; tuon läheisen Pattisten pellon ovat vallanneet valkoposkihanhet (tätäkin kirjoittaessani kuulen niiden vaakkuvan). Välillä ne käyvät niin röyhkeiksi, että levittäytyvät poikasineen peltoa reunustavalle hiekkatielle. Silloin saan yleensä tehtäväkseni paimentaa ne matkoihinsa, mikä on minulle oikein mieluinen aamutoimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti