Kesä on parasta!

Mä rakastan kesää! Lämpimään nurtsiin on niin mojovaa hieroa selkää ja vesillekin pääsen harva se päivä. Tänään oltiin taas Iso Vasikkasaaressa. Kun kuulenkin sen nimen, valpastun ja tivaan isäntäväkeä vahvistamaan, että sinne ollaan menossa. Satamaan mentäessä maltan kävellä rauhallisesti paviljongin kulmalle asti, mutta sen jälkeen ravaan maata kynsien rantaan.

Saareen pääsee tänä kesänä vähän isommalla botskilla kuin aikaisemmin. Laivan nimi on Ilves, ja siinä on katollakin istumapaikat. Tänään oli sen verran tuulista, että istuttiin mennen tullen sisätiloissa. Saaressa isäntäväki ja Tuihti heittelivät mulle keppejä mereen, mistä noudin ne uimalla. Olin niin tohkeissani, että en malttanut uidessa väistää isoja kiviä vaan kapusin niiden yli maha kiven pintaa nuolien. Välillä luulin yhtä rakkoleväesiintymää kepiksi ja kuljetin sitä jo hyvän matkaa kohti rantaa kunnes huomasin mokani.

Gula Villanin pihassa oli yksi iso lammas. En viitsinyt sitä sen kummemmin moikkailla. Ehkä ensi kerralla sitten.

Deittailua

Mulla oli viime maanantaina treffit Bailan ja Doriksen kanssa. Doris on jo sellainen vähän vanhempi veskari, mutta Bailaan olen aina ollut kuumana. Mun tunteet ei vaan millään tahdo saada vastakaikua. Baila pisti nytkin heti rähinän päälle kun tavattiin Haukilahden satamassa. Rannassa se kuitenkin vähän lämpeni. Juostiin kepin perässä rantavedessä ja siinä oli vähän kisan makua. Jos tässä kesän aikana vielä treffaillaan, niin ehkä se oppii tajuamaan, miten kova heppu mä olen.

Vesijuoksua aamutuimaan

Pitkän kylmän kauden jälkeen on viimein tullut lämpimämpää. Eilen aamulla heräsimme mamman kanssa jo varhain, 5.30, ja onneksi hän oli samaa mieltä kuin minäkin siitä, että nyt pitää päästä lenkille.

Oli aika miellyttävää hölkätä rantaa kohti, kun muut vielä nukkuivat. Yksi meriharakka ja jokunen lokki elämöi kuitenkin jo rannassa. Mamma heitteli keppiä ja kahlasin kirpeässä vedessä. Kesä taitaa olla tulossa! Ei hassumpaa!

Keppiparatiisi

Käveltiin eilen Tuihtin ja mamman kanssa päivälenkillä Karhusaareen. Sinne on meiltä viisi kilometriä ja matka sujui auringonpaisteessa rattoisasti.

Karhusaaressa oli jo muutamia kevään merkkejä, kuten rikottuja kaljapulloja, mutta yksi juttu vähän ihmetytti: Kaikki etelärannan puoleiset puut näyttivät aivan värittömiltä ja elottomilta. Syödessämme eväitä saaren korkeimmalla kohdalla oikein selvästi pystyi näkemään, miten harmaita rannan puut olivat.

Onneksi Hanasaaren puoleisen rannan vaakasuoraan kasvava mänty oli ennallaan. Sen ympäristössä oli kasapäin kaikenlaisia keppejä ja myös tuosta samaisesta vanhasta männystä irronneita (vai ilkivalloin irroitettuja?) puun palasia. Hullaannuin täysin päästessäni niiden kimppuun ja tumppasin murenevaa puuta niin että lastut lentelivät.

Kun Tuihti vielä innostui heittämään mulle keppejä, oli iltapäivä huipussaan. Juoksin hämäysheittojenkin perään täysillä ja olin niin innoissani, etten edes hermostunut siitä.

Kevätkuosissa

Eilen tuli koettua yksi luonnonilmiö. Käveltiin mamman kanssa kohti rantaa, kun yhtäkkiä Toppelundin koulun kohdalla kuultiin erikoinen, aivan uusi ääni. Se kuulosti vanhojen, raskaasti poljettavien polkupyörien ääneltä, hyvin voimakkaalta. Koska mut on koulutettu näyttämään takaa tulevat pyörät, pälyilin ympärilleni, mutta en nähnyt pyöriä missään. Mamma tuntui olevan ihan yhtä íhmeissään kuin minäkin. Lopulta se hiffasi: ääni tuli taivaalta, kaksi isoa valkoista joutsenta lensi meidän yläpuolellamme kohti rantaa. Vaikuttava kokemus.

Kuten kuvasta huomaatte, olen luopunut talviturkistani. Sekin tapahtui aivan yllättäen: mamma ja Timo päättivät viime lauantaina lähteä Tukholmaan ja mua ei muka voitu viedä yökylään siinä takkuisessa, kosteassa karvassa, joka keräsi tikkuja ja männynkäpyjä uumeniinsa. Käväistiin lauantaiaamuna varhain Sarin luona Mellunkylässä ja Sari keritsi mut rivakoilla otteilla 1,5 tunnissa. Koko session ajan kuului viereisestä huoneesta Sarin narttuvesikoirien läähätystä. Eipä se mua juuri häirinnyt, vaikka vähän ihmettelinkin sitä, että joku narttukoira saa aikaan kovemman läähätysäänen kuin minä!

VR on jees

Lähdettiin eilen mamman kanssa yllätysreissulle Turkuun. Lähtö tuli minulle todellakin täytenä yllätyksenä: oltiin oltu pitkällä lenkillä rannassa, katseltu joutsenia ja sorsia aamuauringossa ja juuri kun olin vaipunut (hyvin syöneenä) lenkin jälkeiseen raukeaan uneen, huomaan mamman täysissä tamineissa eteisessä. Se kysyy kuin ohimennen, että lähtisinkö sen kanssa moikkaamaan Liisa-mummua Turkuun. Ampaisin kuin ohjus sohvan takaa eteiseen. Nuuhkaisin mamman reppua ja totesin, että sinne oli pakattu meikäläisenkin murkinaa.

En vielä bussipysäkilläkään meinannut tajuta, että olimme todella lähdössä reissuun! Hyppäsin penkille ja annoin mammalle suukkoja. Bussiin ryntäsin sellaisella innolla, että se sai bussikuskinkin ihmettelemään.

Saapuessamme Kampin Narinkkatorille totesin harmikseni, että ne samat pullonsirut, jotka olivat jo pitkäperjantaina päällystäneet toria, olivat siellä edelleen. Jouduimme kiertämään torin, mutta onneksi ehdimme ajoissa junaan. Matkustin ensi kertaa junassa ja eipä ollut valittamista. Junan viimeinen vaunu oli lemmikeille tarkoitettu ja istuimme siellä mamman kanssa ihan kaksin. Kun pääkaupunkiseudun asemat oli ohitettu, jatkoin kesken jääneitä torkkujani junan lattialla. Vauhti oli ihan sopiva.

Turussa pääsin möyrimään ja kihnuttelemaan Liisa-mummun mukavilla matoilla. Välillä sain herkutella metwurstin paloilla, mutta muita herkkuja ei mamma sallinut minulle annettavan. Pelkäsi kai, että ykä lentää paluumatkalla. Paluumatka sujui kuitenkin yhtä ylellisesti omassa rauhassa kuin tulomatkakin. Illan suussa saavuimme takaisin kotiin ja vauhdikkaan päivän jälkeen nukuin kuin tukki.

Luminen päivä

Jipijipijee! Tänään saatiin vihdoinkin kunnolla lunta. Käveltiin mamman ja Timon kanssa kotinurkilla ja koirapuistossa sain telmiä hetken vapaana lumessa. Tietäisittepä miltä narttujen pissat tuoksuvat tuoreella hangella! Koko lenkki oli huumaavan inspiroiva, sillä pissakeitaita tupsahti vastaan melkein metrin välein.

Välillä kävimme Café Mellstenin terassilla. Sinne eivät terassirempan jälkeen koirat enää pääse, joten sain tyytyä tuijottamaan aidan takaa, kun isäntäväki hörppi kuumia juomia.