Hiirenmetsästäjä

Hurjaa menoa on ollut viime päivinä! Lumi on jännittävää materiaalia ja se inspiroi mua todella. Yllä voitte nähdä, miten meikäläinen metsästää hiiriä. Kuono vaan hankeen ja salaperäinen, lumenalainen maailma imaisee mukaansa. Suosittelen!

Sadepäivän iloja

Tässä muutama viikko sitten oli Vihreässä langassa juttua siitä, miten vanhoista pehmoleluista voi helposti tuunata esim. mielenkiintoisia koristeita paperikorin ulkoseinämille. Artikkelissa kerrottiin, miten vanha pehmolelu ensin tyhjennetään, sitten pestään ja täytetään uudelleen vähän löyhemmin kuin miten se alunperin oli täytetty. Sitten nämä löyhästi täytetyt lelut liimataan paperikorin reunoille ja saadaan aikaan kiinnostavampi hökötys.

Minulle tuo prosessin alkuvaihe on tullut tutuksi jo aikoja sitten. Pidän noin kaksi viikkoa vanhaa pehmolelua tarpeeksi vanhana kuvattuun käsittelyyn. Ensin näykin sitä sieltä täältä aika hellästi, sitten käyn (jos kukaan ei ole katsomassa) apinan raivolla sen kimppuun ja kiskon sisälmykset ulos. Yleensä tässä vaiheessa isäntäväki jaksaa vielä hieman moittia käytöstäni ja täyttää lelun uudelleen. Jonkin ajan kuluttua (muutamasta tunnista muutamaan päivään) toistan nuo edellä kuvatut vaiheet uudelleen. Saattaa olla, että tämänkin jälkeen pehmis vielä täytetään uudelleen, mutta viimeistään kolmannen kerran jälkeen pehmiksen raato katoaa jonnekin säilytykseen. Ja minulle hankitaan uusi pehmolelu. Niitä saa edullisesti esim. Merituulentieltä, Fidan kirppikseltä, missä ne maksavat parhaimmillaan parikymmentä senttiä. Tiedän paikan hyvin enkä yleensä päästä isäntäväkeäni ohittamaan kaupan ovea.

Hankala mutka

Ollaan monta kertaa kirottu tätä hankalaa mutkaa: se sijaitsee Haukilahdenrannan ja Mellstenintien risteyksessä. Haukilahdenranta on tuo tie, joka menee suoraan eteenpäin ja Mellstenintie puolestaan kääntyy oikealle. Kuten kuvasta näkyy ei oikealla puolella ole lainkaan jalkakäytävää ja omistajaansa ulkoiluttava koira joutuu lipeämään melkein ojaan, jos takaa tulee isompi ajoneuvo. Oja ei sitten olekaan mikä tahansa oja, sillä ollaan nähty siellä useammankin kerran supikoira (olemmekin alkaneet nimittää mutkaa Supikoiranmutkaksi). Ei ole tällaiselle koulutetulle koirallekaan mikään helppo juttu, jos ojasta ampaisee supikoira ja takaa tulee auto.

Tähän mutkaan olisi ehdottomasti saatava jalkakäytävä. Ja Mellstenintien ylitykseen suojatie. Piste.

Rantamaratonia seuraamassa

Eilen kuulemma juostiin Espoon ensimmäinen rantamaraton. En voinut välttyä huomaamasta sitä, koska isäntäni Timo osallistui maratoniin ja olimme mamman ja Tuihtin kanssa Haukilahden venesatamassa kannustamassa juoksijoita.
Sää oli mahtava: aurinko lämmitti koko päivän ja meri oli lähes tyyni. Juoksijoita oli lähes 3000 ja monenlaista osallistujaa viiletti pitkin rantoja. Vähän jännitettiin jaksaako Timo Haukilahteen asti - siinä vaiheessa kilometrejä oli kertynyt jo 30. Ihme kyllä, se jaksoi ja ohitti meidät ihan rennon oloisena. Myöhemmin sille oli tullut kramppi jalkaan ja loppumatka oli sujunut kivuliaammin. Maaliin asti se oli kuitenkin päässyt.

Syksy saapui saaristoon

Sinilevä on tainnut kadota Espoon rannoilta, mutta niin taitaa olla kohta kadonnut kaikki muukin. Viime sunnuntaina tehtiin tältä kesältä viimeinen retki Isoon Vasikkasaareen. Saaressa oli hiljaista. Sain telmiä kaikessa rauhassa vapaana siellä sun täällä. Lauma löysi puolukoita ja sen ansiosta viihdyimme metikössä tavallista pidempään. Ne olivat niin innoissaan marjoista, että unohtivat hihnani jonkun mättään reunalle. Pyysivät sitten meikäläistä etsimään sitä, mutta eipä ollut oikein intressiä...

Viimein se kuitenkin löytyi, vaikka olin jo ehtinyt luulla vapautuvani kahleista toistaiseksi.

Gåsgrund menettelee

Eipä olla paleltu viime päivinä. Päivälämpötilat ovat olleet jatkuvasti yli 20 astetta celsiusta ja sen johdosta kämppämme kuumenee iltaan mennessä sietämättömäksi pätsiksi. Onneksi lauma on tajunnut, että oloni helpottuu veden äärellä ja se on kuljettanut mua jos ei järvelle Velskolaan, niin sitten Espoon edustan saarille.

Viime perjantaina teimme visiitin saareen nimeltä Gåsgrund, joka on mulle ihan uusi tuttavuus. Hyvät näkymät, aavaa merta riitti katseltavaksi saaren eteläpuolelta ja loivilta kallioilta oli hyvä syöksyä mereen noutamaan keppiä. Kuumat kaltsit olivat täynnä mielenkiintoisia uurteita, jotka helpottivat vähän liikkumista.

Se Gåsgrund olisi ollut ihan huippu paikka ellei siellä olisi ollut muutama hyökkäävänoloinen uros ennen mua. Toivottavasti mennään sinne uudestaan ja pääsen valloittamaan paikan ihan omalla statuksellani.

Sunnuntaina oltiin taas Vasikkasaaressa, mikä on mulle jo vähän liiankin tuttu paikka. Siellä on kyllä hyviä kepinheittopaikkoja enkä koskaan väsy hieromasta selkääni saaren nurmikkoaukean pintaan. Se on kyllä mojovan tuntuista, varsinkin useamman uintikeikan jälkeen kun turkki on jo vähän kuivahtanut. Katsokaa videota alla!

Velskolassa taas

Matkalla Kaitasuon kautta Velskolan Pitkäjärvelle.

Soutelua lämpimässä kesäillassa.

Viime viikonloppuna vaellettiin kahtena päivänä Velskolan Pitkäjärven ympäristössä. Keksittiin ihan uusi reitti: Mentiin Kaitalammen kautta Kaitasuon läpi järvelle. Matka oli jännittävä, sillä suomaasto oli välillä lähes upottavaa - pitkospuista huolimatta. Ja välillä taas hirven- ja hevosenkavioiden mylläämää, niin että sain hyppiä mielin määrin päästäkseni eteenpäin. Lehtomaisessa metsikössä oli muutenkin erikoinen tunnelma: valo siivilöityi puitten lomasta ja pieniä sinisiä perhosia lenteli siellä täällä.

Järvellä meinasin saada hepulin, kun en heti päässyt kepin perässä uiskentelemaan. Ja sitten kun pääsin, sitten ne hepulit vasta sainkin. Järvivesi on niin ihmeen virkistävää, että tunsin olevani kuin nuori pentu päästessäni takaisin rannalle.

Sunnuntain vaelluksella löysimme (opaskirjan avulla) omaa leiripaikkaamme vastapäätä olevalta rannalta vapaasti käytettävissä olevan laavun. Se on ollut siellä kaikkien niiden seitsemän vuoden ajan, kun olemme käyskennelleet järven ympäristössä. Laavun yhteydessä on myös kuivakäymälä ja polttopuuvarasto. Hyvin on laavu ympäristöön piilotettu. Ehkä vielä vietämme siellä jonkun elokuisen yön lauman kanssa.