Pellingin tuulia haistelemassa

Tänä pääsiäisenä vierailtiin Pellingissä, siinä samassa mestassa, missä otettiin vastaan rauhallisesti uutta vuotta. Kelit olivat vähän toisenlaiset kuin viimeksi: silloin nimittäin meri oli vasta jäätymässä ja nyt taas jäät olivat juuri lähtemässä. Lunta oli vain siellä täällä ja erityisesti meidän mökin edessä olevalla isolla laitumella runsaasti. Tämä oli tosi jees juttu, sillä sain vapaasti metsästellä hiiriä hankien keskellä.

Nythän mä vasta oikeastaan hokasin, että se mökin edessä oleva maa-alue on lampaitten laidunmaata. Niitä on varten siellä on juomakaukalot ja kaikki. Eli siis kesällä kyseisellä alueella märehtii todennäköisimmin minua erityisesti kiinnostavia lampaita. Kuulinkin suunniteltavan, että tulisimme näille kulmille todennäköisesti myös kesälomilla - mielenkiintoista...

Postimiehen vaivoja

Tässä kuvassa olen suorittamassa yhtä päivittäisistä hommistani eli kuljettamassa ilmaisjakelulehteä kaupalta kotiin. Muihin hommiini kuuluu mm. postin tuominen eteisestä isännälle, ja samaan sarjaan kuuluu myös sanomalehden eri osien kuljettaminen isännältä emännälle (tämä vain sunnuntaisin).

Näihin tehtäviin sisältyy makupalapalkkio, joka annetaan minulle välittömästi suorituksen jälkeen. Tämän johdosta suoritan tehtäväni suurella innolla ja olen alkanut kuljetella lehtien lisäksi välillä kirjojakin. Tiedän, mikä kirja isännällä milloinkin on kesken ja vien sen hänelle, jos hän näyttää olevan lukutuulella.

Viime aikoina olen tehnyt hommia vähän liiankin ahkerasti ja mahani on alkanut reistailla lukuisista makupaloista. Isäntäväki on määrännyt minut nyt sairauslomalle. En tosin malttaisi millään olla, vaan yritän tehdä hommia koko ajan. Palkkiota en kylläkään saa.

Cashewpähkinöitä ja cashewpähkinöitä

Mä todella diggaan cashewpähkinöitä. Käännän emännältä vaikka nyrkit ympäri, jos hän pelleilee pähkinöiden kanssa niin, että on melkein antavinaan niitä, muttei välttämättä heti annakaan.
Cashewpähkinöitä on monenlaisia: paahdettuja, suolattuja, pähkinäsekoitusten joukossa olevia makeahkoja ja onneksi myös ihan luomuja. Niitä mä diggaan eniten. Sitä paitsi ne ovat yleensä myös kaikkein tuoreimpia. Jaksan pistellä niitä melkein rajattomasti.
Kuulin, että ne ovat myös erittäin terveellisiä: "Cashewpähkinät ovat täynnä kalsiumia, magnesiumia ja foolihappoa. Ne auttavat pitämään hampaat, ikenet ja luuston vahvoina ja terveinä. Cashewpähkinöissä on myös korkeat pitoisuudet sydäntä suojelevia tyydyttymättömiä rasvahappoja, kuitua, proteiinia ja sinkkiä. "

Otto on poissa

Edellisiltana saatiin suruviesti: pentuaikojeni kaveri ja emännän suvun puolelta serkkupoikani Otto on nukkunut pois tästä maailmasta. Otto oli hyvä tyyppi, rauhallinen kuin mikä ja pysyi lähes tyynenä, vaikka minä välillä kävinkin hermoille sen omalla reviirillä. Otto oli myös kova keppimies, pystyi raahaamaan vielä suurempia keppejä kuin minä.
Pentuaikoina (Otto oli meikäläistä vuoden vanhempi) tulimme hyvin toimeen ja Oton innoittamana opin uimaankin heidän Kalvön mökillään. Jossakin vaiheessa minulle tuli sitten uhot päälle, varsinkin kun kohtasimme Kalvössä. Noista tilanteista löytyy juttua tästä blogistakin (ks. tunnistepalkista kohta Kalvö).
Oton kohtaloksi koitui luusyöpä Se oireilee salakavalasti ontumisena, ja ympäristö ei välttämättä hiffaa heti, mistä on kyse.
R.I.P. Otto.

Vuodenvaihde Pellingissä

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että minulla on yksi heikkous: menetän hermoni "ilo"tulitteiden ja papaattien paukkeesta. Olen miettinyt syytä tähän ja tullut siihen tulokseen, että perimässäni on muistona esi-isieni kokemat kauhut Espanjan sisällissodassa ja ehkä muissakin sodissa. Kuullessani ruudin paukkeen ja tuntiessani se hajun alan vaistomaisesti tehdä poteroa ojaan ja kun pauke käy kovimpana, en suostu menemään ulos lainkaan.
Tästä tietoisena isäntäväki oli tämän vuoden vaihteen lähestyessä tehnyt päätöksen vetäytyä maaseudun rauhaan pommitusten ajaksi. Suuntasimme minulle ennestään vieraille alueille, Söderbyn kylään Pellinkiin. Sieltä löytyi ihan passeli pieni mökki, jonka tuvan ikkunasta oli rattoisaa seurata heinien heilimöintiä pellolla (ks. kuva yllä). Ympäristön hajumaailma oli kiehtova ja oikein janosin päästä lenkeille (päinvastoin kuin kaupungissa, missä olisin jurnuttanut hermostuksissani sisällä).
Vietimme Pellingissä vain vuorokauden, mutta paikasta jäi sen verran hyvät muistot, että palaamme sinne varmasti vielä uudelleen.

Kotiinpaluu

Kotona ollaan oltu jo yli viikko, mutta joulukiireiltä en ole ehtinyt kirjoitella tuntemuksiani. Paluumatka Las Palmasista Helsinkiin ei ollut ihan yhtä miellyttävä kuin menomatka sinne. Jouduin istumaan isännän jalkojen välissä enkä juuri pystynyt vaihtamaan asentoa. Mitään jalottelumahdollisuutta ei ollut, sillä suurin osa vierustovereista nukkui emmekä hennonneet herätellä heitä. Vasta loppumatkasta rentouduin ja taisin torkahtaa hetkeksi.

Turhaan jännitimme tullimuodollisuuksia ja lemmikkieläinpassintarkastuksia: kukaan kentällä ei ollut kiinnostunut minusta ja papereistani tippaakaan. Olihan se taas mielenkiintoista tulla tänne pohjolan myrskyihin. Viikko auringossa ja leppeissä tuulissa oli meikäläiselle sopivaa virkistystä. Sillä jaksaa taas jonkun aikaa näitä kolkkoja kelejä.

Lentokoneessa

Uskokaa tai älkää, istun parhaillaan lentokoneessa! Tällä Norwegian Airin lennolla Las Palmasista Helsinkiin toimii wifi, ja muutenkin historiallisen matkani vaiheet tallentuvat historiallisella tavalla ilmasta käsin blogiin. Tämä on yölento ja koneesta on valot jo samutettu. Yötaivaan tähdet loistavat kuitenkin kirkkaina ja istun aika mukavasti isännän jalkatilassa. Menomatkani oli kuitenkin huomattavasti miellyttävämpi, sillä minulla oli käytössäni oma penkki. Vähän tässä jännittää, tajusiko se kanarialainen eläinlääkäri antaa minulle oikeat lääkkeet ja pääsenkö tullimuodollisuuksista läpi mutkattomasti. Katsotaan, tähän asti on kaikki mennyt hyvin ja olen herättänyt pelkästään positiivista huomiota.

P.S. Kuva on otettu Las Palmasin kentällä, koneen lähtöä odotellessamme.