keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kymmenen vuotta kaikesta



Joo, kymmenen vuotta sitten mä tulin jäseneksi tähän laumaan. Isäntä ja emäntä olivat ensin käyneet katsomassa mua Ay Picaro -kennelissä Varkaudessa ja sitten myöhemmin juhannuksen aikoihin pentuvälittäjä Outi toi meikäläisen pääkaupunkiseudulle.

Ensimmäiset päivät laumassa vaativat pientä totuttautumista, sillä mä olen perusluonteeltani hyvin rauhallinen ja odotan rauhallista käytöstä myös muilta. Emäntä onneksi tajusi sen pian ja luopui yllättävistä ja välillä rajuistakin hellyydenosoituksistaan. Isäntähän on perusrauhallinen heppu myös, joten meillä synkkasi hyvin alusta lähtien.

Kymmenen vuotta on siitäkin, kun aloin käydä lauman kanssa Velskolan pitkäjärvellä. Tuo kuvan kivi on mun vakiopaikkani siellä. Välillä lekottelen tuossa kiven juurella, ja jos huomaan, että ollaan jäämässä pidemmäksikin aikaa, teen kanervikkoon pesäkolon.

Viime sunnuntaina kävimme ensimmäistä kertaa tänä kesänä järvellä. Pääsin emännän kanssa uimaan sillä aikaa, kun isäntä pesi venettä. Ihan yhtä innostunut uimari en ollut vielä kymmenen vuotta sitten: kun lauman väki oli heittänyt mut järveen siinä oletuksessa, että vesikoiran pitää päästä uimaan, olinkin ollut kauhusta kankeana. Meni siinä sitten muutama vuosi ennen kuin aloin uida vapaaehtoisesti (menin yleensä puun taakse piiloon, kun muut alkoivat uimatouhuihin). Nyt uiminen on kyllä mun lempiliikuntaani.