keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Gåsgrund menettelee


Eipä olla paleltu viime päivinä. Päivälämpötilat ovat olleet jatkuvasti yli 20 astetta celsiusta ja sen johdosta kämppämme kuumenee iltaan mennessä sietämättömäksi pätsiksi. Onneksi lauma on tajunnut, että oloni helpottuu veden äärellä ja se on kuljettanut mua jos ei järvelle Velskolaan, niin sitten Espoon edustan saarille.
Viime perjantaina teimme visiitin saareen nimeltä Gåsgrund, joka on mulle ihan uusi tuttavuus. Hyvät näkymät, aavaa merta riitti katseltavaksi saaren eteläpuolelta ja loivilta kallioilta oli hyvä syöksyä mereen noutamaan keppiä. Kuumat kaltsit olivat täynnä mielenkiintoisia uurteita, jotka helpottivat vähän liikkumista.
Se Gåsgrund olisi ollut ihan huippu paikka ellei siellä olisi ollut muutama hyökkäävänoloinen uros ennen mua. Toivottavasti mennään sinne uudestaan ja pääsen valloittamaan paikan ihan omalla statuksellani.
Sunnuntaina oltiin taas Vasikkasaaressa, mikä on mulle jo vähän liiankin tuttu paikka. Siellä on kyllä hyviä kepinheittopaikkoja enkä koskaan väsy hieromasta selkääni saaren nurmikkoaukean pintaan. Se on kyllä mojovan tuntuista, varsinkin useamman uintikeikan jälkeen kun turkki on jo vähän kuivahtanut. Katsokaa videota alla!

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Velskolassa taas

Matkalla Kaitasuon kautta Velskolan Pitkäjärvelle.

Soutelua lämpimässä kesäillassa.
Viime viikonloppuna vaellettiin kahtena päivänä Velskolan Pitkäjärven ympäristössä. Keksittiin ihan uusi reitti: Mentiin Kaitalammen kautta Kaitasuon läpi järvelle. Matka oli jännittävä, sillä suomaasto oli välillä lähes upottavaa - pitkospuista huolimatta. Ja välillä taas hirven- ja hevosenkavioiden mylläämää, niin että sain hyppiä mielin määrin päästäkseni eteenpäin. Lehtomaisessa metsikössä oli muutenkin erikoinen tunnelma: valo siivilöityi puitten lomasta ja pieniä sinisiä perhosia lenteli siellä täällä.
Järvellä meinasin saada hepulin, kun en heti päässyt kepin perässä uiskentelemaan. Ja sitten kun pääsin, sitten ne hepulit vasta sainkin. Järvivesi on niin ihmeen virkistävää, että tunsin olevani kuin nuori pentu päästessäni takaisin rannalle.
Sunnuntain vaelluksella löysimme (opaskirjan avulla) omaa leiripaikkaamme vastapäätä olevalta rannalta vapaasti käytettävissä olevan laavun. Se on ollut siellä kaikkien niiden seitsemän vuoden ajan, kun olemme käyskennelleet järven ympäristössä. Laavun yhteydessä on myös kuivakäymälä ja polttopuuvarasto. Hyvin on laavu ympäristöön piilotettu. Ehkä vielä vietämme siellä jonkun elokuisen yön lauman kanssa.

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Vänö on hyvä mesta




Huh, onpa mahtava viikko takana! Oltiin lauman kanssa Vänössä, ei yhtään huonommalla saarella jossain Kemiön eteläpuolella. Homman nimi selvisi heti kun astuttiin laivasta (Rosala II) rantaan: satamassa odotti lauma erikokoisia ja ikäisiä narttuja. Eikä juuri muita uroksia mun lisäkseni! Alkuviikosta pääsin joka iltapäivä laivan saapuessa satamaan moikkaamaan typyköitä ja homma meni välillä ihan villiksi. Onneksi mä en silloin vielä tiennyt mitä oli tulossa... Keskiviikkona nimittäin saapui tuttuja Ranskasta ja niillä oli mukana ihan ennennäkömätön kettuterrierinarttu Bloody, 2, 5 v. Bloody antoi mulle kyytiä. Kannattaa katsoa video alla. Heti alkajaisiksi sain juosta sen perässä pitkin niittyjä (joka kyllä otti voimille, sillä olin sitä ennen koko aamupäivän uinut keppien perässä Vänön biitsin kirkkaassa vedessä). Samaa kyytiä jatkui koko loppuviikon, sillä Bloody asui meidän pihapiirissä ja pyöri melkein koko ajan samoissa mestoissa kuin mä.
Vänössä on mahtavat kaltsit ja niinkuin jo mainitsinkin, erittäin puhtaat vedet. Isäntäväki saunoi joka ilta ja vahdin rannalla ettei kukaan tipu veteen tahtomattaan. Ne kävi myös kalassa ja oli välillä tylsää tuijottaa ulapalle ja odottaa veneen tuloa takaisin. Mua kun ei aina huolittu mukaan kalaan, koska veneessä oli jo muutenkin paljon porukkaa. Punkit eivät mua juuri häirinneet, sillä Exspot teki tehtävänsä. Tarjosin sitä Bloodyllekin, sehän ei Ranskasta lähtiessään ollut osannut varautua täkäläisiin olosuhteisiin. Ärhäkkä mimmi se kyllä oli, loppuviikosta kun me ei enää oltu niin kuumina toisiimme, se välillä kävi mua täysillä kankkuun kiinni. Yritti ärsyttää oikein tahallaan, mutta onneksi meikäläinen pysyi coolina ja luulen, että mulla on vielä chaansseja sen suhteen.