sunnuntai 29. heinäkuuta 2007

Retkikohteena Rövaren


Eilen pääsimme vihdoinkin saarelle nimeltä Rövaren. Olemme yrittäneet tehdä sinne retkeä jo pitkään, mutta aina on sattunut jotain vastoinkäymisiä, jotka ovat saaneet meidät jäämään lähempänä oleviin saariin tai matka on muuten vain peruuntunut.

Aurinko paistoi, mutta tuuli puhalsi voimakkaasti kun astuimme Aurorasta saaren kamaralle. Kiersimme (minä, mamma, Timo ja Tuihti) kallioisia rantoja kunnes löysimme suojaisimman paikan. Näkymä sieltä oli suoraan Suomenlahdelle ja katselimme mielenkiinnolla vesilintuja sekä purjeveneitä, jotka sinnittelivät eteenpäin kovassa tuulessa.

Timo heitteli virveliä ja minä juoksin perässä pitkin punertavia kallioita. Sileät ja lämpimät kalliot olivat ihanteellinen juoksentelualusta ja päästin useammankin riemu-ulvonnan.

Mamman ja Tuihtin loikoillessa auringossa teimme Timon kanssa lenkin saaren ympäri. Siisti ja rauhaisa paikka. Metsiköissä on satumetsän tuntua, johtuu varmaan pehmeistä sammal- ja jäkälämättäistä, joita on siellä täällä.

Suomenlinnassa 27.7.07


Kävimme perjantaina Suomenlinnassa pikinikillä, minä, mamma, Timo ja Otso-veli. Ajatuksissamme oli Sampo-veli, josta emme ole kuulleet nyt vuoteen mitään.

Iso Mustasaaren ja Susisaaren välisessä kanavassa kokeilin uutta, keltaista vesileluani (olin saanut samanlaisen sinisen jo Pärnussa, mutta se meni aaltojen mukana viime reissullamme Vasikkasaareen). Sorsatkin kiinnostuivat siitä, luulivat sitä kai joksikin syötäväksi kun sitä heitettiin veteen.

Väki löysi pikinikpaikan kanavan rannalta, läheltä telakkaa. Minusta paikka oli huono, siinä ei ollut riittävästi pyörimistilaa ja ohi lipuvien veneiden takia, jouduin koko ajan olemaan tarkkailuasemissa. Kun omat eväät oli syöty, siirryimme Bar Valimon terassille. Mukava paikka, hyvin laudoitettu terassi aivan vierasvenesataman tuntumassa. Istuimme siinä kunnes sadetta alkoi tihuttaa ja ehdimme nipinnapin (minun vetoapuni ansiosta) seitsemän lauttaan ja takaisin mantereelle.

maanantai 23. heinäkuuta 2007

Kalvössä rähinöimässä



Oltiin viikonloppuna Kalvössä serkkupoika Oton (ks. tyyppi yläkuvassa) vieraina. Kalvö sijaitsee Porvoon saaristossa ja Otolla on siellä herran päivät isäntäväkensä rantapirtissä aivan meren äärellä. Vähän otti nuppiin. Heti kun tultiin rantaan, Otto syöksyi meitä vastaan ilman mitään tahdikkuutta. Yritin näyttää sille kuka on kuka ja miten suu pannaan. Tein lukuisia yrityksiä saadakseni sen kunnon matsiin, mutta se vain seisoi kuin kaappi paikoillaan. Kun en iltayhteentoista mennessä ollut saanut kaivettua siltä verta nenästä, luovutin ja hipsin mamman ja Tuihtin vartijaksi vierasmajaan, muiden jäädessä vielä tupaan turisemaan.

Seuraavana aamuna aloitin taas hyökkäykseni sitä kohti. Hepussa ei vieläkään ollut ainesta kunnon tappeluun. Murisihan se ja osasi haukkua, mutta en saanut sitä edes juoksemaan perässäni. Tylsä tyyppi. Timo ja mamma sanoivat häpeävänsä käytöstäni, mutta enhän edes päässyt näyttämään tappelijan taitojani!


Posted by Picasa

perjantai 13. heinäkuuta 2007

Lomalla Pärnussa




Kotona ollaan taas. Lähdimme edellisviikon torstaina laivalla Tallinnaan ja siitä jatkoimme bussilla Pärnuun. Laivamatka meni mukavasti, kannella Itämeren tuulia haistellen. Bussimatka oli hieman hankalampi, sillä Viron busseissa vaaditaan koiraa käyttämään kuonokoppaa! Revin kuonokopan irti heti kun olimme asettuneet bussiin ja suostuin joten kuten siihen, että se laitettiin kuononi ympärille siksi aikaa kun poistuimme bussista.
Pärnussa majotuimme Kanali Villaan, joka oli ihan kelpo lomakoti. Talon takapihalla oli iso nurmialue, jossa sain juoksennella vapaana ja riehua Tuihtin ja Idan kanssa. Iltaisin grillailimme siellä meidän väen kesken ja sain maistaa useamman kerran virolaisia makkaraherkkuja.
Kaupungissa oli hyviä terasseja kuten esim. Jazz Cafe ja Piadora Pizza, jonne koiratkin saivat tulla. Ravintola Objekt27007:n ruokalista oli kovasti mamman mieleen, mutta siellä koiriin suhtauduttiin nihkeästi.
Yllättävää oli kyllä se, miten paljon Pärnussa on koiria. Villamme sijaitsi omakotitaloalueella, jossa talot on rakennettu aivan vieri viereen ja lähes jokaisen talon pihassa pitää tiukasti vartiota koira. Varhaiset aamulenkit herättivät koko asujaimiston, sillä ohittaessani taloja alkoi jokaisella pihalla äänekäs räksytys.
Parasta Pärnussa oli kuitenkin pitkä hiekkaranta. Matalan rantaveden sametinpehmeä hiekkapohja tuntui taivaalliselta kovettuneiden tassunpohjieni alla ja juoksin rantaviivaa pitkin kuin ravihevonen.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2007

Stora Herrössä




Eilen vietimme mamman ja Tuihtin kanssa päivän Stora Herröllä. Lähdimme sinne Haukilahden rannasta MS Auroralla, joka oli melkein täynnä ihmisiä ja menomatkalla oli mukana yksi toinenkin koira. Istuin osan matkaa Tuihtin jaloissa, osan mamman polvea vasten. Matka kesti noin tunnin.
Aurinko paahtoi Stora Herröllä, lämpöä oli + 24 C. Meillä oli pieniä vaikeuksia löytää tutut kalliot ja seikkailimme jonkun aikaa saaren keskellä olevassa ryteikössä. Minä en johtanut joukkoa, vaan mamma. Löysimme lopulta omille mestoillemme.
Rannalta löytyi valtava keppi, jota Tuihti heitteli minulle veteen kunnes se katkesi. Siitäpä sainkin kaksi keppiä, joita mamma ja Tuihti heittivät kilpaa. Oli hienoa kuunnella lokkien kirkunaa ja polskia kirkkaassa vedessä. Merenpohjan rakkolevät ja ahvenruohot näkyivät selvästi. Siitä vaan en pitänyt, kun mamma meni uimaan. Haukuin ja ulvoin niin, että ääneni kuului varmaan vastapäisen Rövaren-saarenkin toiselle puolelle asti.
Takaisin kotiin palasimme taas Auroralla, se tuli noutamaan meitä Stora Herröltä klo 17. Paluumatkalla pääsimme Suinonsalmen jälkeen kannelle istumaan. Oli hienoa haistella tuulia ja lipua auringonpaisteessa kohti Haukilahden rantaa.




sunnuntai 1. heinäkuuta 2007

Punkkilassontaa


Olen tämän kesän aikana saanut pelkästään Haukilahden ympäristöstä yli 20 punkkia - punkinestolääkityksestä huolimatta. Suurin osa on iskeytynyt kiinni kuonoon ja niskan tuntumaan, mistä ne on helppo löytääkin. Tähän asti punkkeja on kaiveltu nahastani punkkipihdeillä, mutta viime eläinlääkärikäynnillä meille hankittiin punkkilasso.

Punkkilasso on loistava keksintö! Kuulakärkikynämekanismin tavoin toimivalla lassolla saa punkit nirhattua muutamassa sekunnissa. Lassopakkauksen mukana tulee putkilo, johon voi kerätä punkit ja toimittaa ne eteenpäin tutkittavaksi. Näin saadaan selville esiintyykö borrelioosia sillä alueella, missä minä liikun. Jos tähän tutkimukseen ahkerasti osallistutaan, saadaan kätevästi kartoitettua koko Suomen borrelioosialueet - hienoa!