Eilen pääsimme vihdoinkin saarelle nimeltä Rövaren. Olemme yrittäneet tehdä sinne retkeä jo pitkään, mutta aina on sattunut jotain vastoinkäymisiä, jotka ovat saaneet meidät jäämään lähempänä oleviin saariin tai matka on muuten vain peruuntunut.
Aurinko paistoi, mutta tuuli puhalsi voimakkaasti kun astuimme Aurorasta saaren kamaralle. Kiersimme (minä, mamma, Timo ja Tuihti) kallioisia rantoja kunnes löysimme suojaisimman paikan. Näkymä sieltä oli suoraan Suomenlahdelle ja katselimme mielenkiinnolla vesilintuja sekä purjeveneitä, jotka sinnittelivät eteenpäin kovassa tuulessa.
Timo heitteli virveliä ja minä juoksin perässä pitkin punertavia kallioita. Sileät ja lämpimät kalliot olivat ihanteellinen juoksentelualusta ja päästin useammankin riemu-ulvonnan.
Mamman ja Tuihtin loikoillessa auringossa teimme Timon kanssa lenkin saaren ympäri. Siisti ja rauhaisa paikka. Metsiköissä on satumetsän tuntua, johtuu varmaan pehmeistä sammal- ja jäkälämättäistä, joita on siellä täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti