maanantai 16. tammikuuta 2012

Cashewpähkinöitä ja cashewpähkinöitä



Mä todella diggaan cashewpähkinöitä. Käännän emännältä vaikka nyrkit ympäri, jos hän pelleilee pähkinöiden kanssa niin, että on melkein antavinaan niitä, muttei välttämättä heti annakaan.
Cashewpähkinöitä on monenlaisia: paahdettuja, suolattuja, pähkinäsekoitusten joukossa olevia makeahkoja ja onneksi myös ihan luomuja. Niitä mä diggaan eniten. Sitä paitsi ne ovat yleensä myös kaikkein tuoreimpia. Jaksan pistellä niitä melkein rajattomasti.
Kuulin, että ne ovat myös erittäin terveellisiä: "Cashewpähkinät ovat täynnä kalsiumia, magnesiumia ja foolihappoa. Ne auttavat pitämään hampaat, ikenet ja luuston vahvoina ja terveinä. Cashewpähkinöissä on myös korkeat pitoisuudet sydäntä suojelevia tyydyttymättömiä rasvahappoja, kuitua, proteiinia ja sinkkiä. "

torstai 5. tammikuuta 2012

Otto on poissa


Edellisiltana saatiin suruviesti: pentuaikojeni kaveri ja emännän suvun puolelta serkkupoikani Otto on nukkunut pois tästä maailmasta. Otto oli hyvä tyyppi, rauhallinen kuin mikä ja pysyi lähes tyynenä, vaikka minä välillä kävinkin hermoille sen omalla reviirillä. Otto oli myös kova keppimies, pystyi raahaamaan vielä suurempia keppejä kuin minä.
Pentuaikoina (Otto oli meikäläistä vuoden vanhempi) tulimme hyvin toimeen ja Oton innoittamana opin uimaankin heidän Kalvön mökillään. Jossakin vaiheessa minulle tuli sitten uhot päälle, varsinkin kun kohtasimme Kalvössä. Noista tilanteista löytyy juttua tästä blogistakin (ks. tunnistepalkista kohta Kalvö).
Oton kohtaloksi koitui luusyöpä Se oireilee salakavalasti ontumisena, ja ympäristö ei välttämättä hiffaa heti, mistä on kyse.
R.I.P. Otto.

Vuodenvaihde Pellingissä


Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että minulla on yksi heikkous: menetän hermoni "ilo"tulitteiden ja papaattien paukkeesta. Olen miettinyt syytä tähän ja tullut siihen tulokseen, että perimässäni on muistona esi-isieni kokemat kauhut Espanjan sisällissodassa ja ehkä muissakin sodissa. Kuullessani ruudin paukkeen ja tuntiessani se hajun alan vaistomaisesti tehdä poteroa ojaan ja kun pauke käy kovimpana, en suostu menemään ulos lainkaan.
Tästä tietoisena isäntäväki oli tämän vuoden vaihteen lähestyessä tehnyt päätöksen vetäytyä maaseudun rauhaan pommitusten ajaksi. Suuntasimme minulle ennestään vieraille alueille, Söderbyn kylään Pellinkiin. Sieltä löytyi ihan passeli pieni mökki, jonka tuvan ikkunasta oli rattoisaa seurata heinien heilimöintiä pellolla (ks. kuva yllä). Ympäristön hajumaailma oli kiehtova ja oikein janosin päästä lenkeille (päinvastoin kuin kaupungissa, missä olisin jurnuttanut hermostuksissani sisällä).
Vietimme Pellingissä vain vuorokauden, mutta paikasta jäi sen verran hyvät muistot, että palaamme sinne varmasti vielä uudelleen.