lauantai 11. huhtikuuta 2015

Häntä poikki



Aika dramaattisia käänteitä on koettu viime viikkoina, sillä meikäläinen on menettänyt noin puolet hännästään. Nyt kun asiaa katselee taaksepäin, voi siinä nähdä jotain huvittavaakin, mutta tapahtumahetkellä ei ketään kyllä naurattanut. 

Rankka episodi käynnistyi siitä, kun tulimme isännän ja kauppakassien kanssa ulos hissistä, ja porrastasanteella odottikin täytenä yllätyksenä naapurin kissa. Kaikkien refleksit taisivat käydä vähän hitaalla ja sen seurauksena häntäni jäi hissin oven väliin. Kiljaisin niin kovaa tuskasta, että jalkaleikkauksesta toipuva emäntänikin ampaisi sohvalta jaloilleen. Häntäni suihkutti verta kaaressa niin rappuun kuin meidän eteiseen. Emäntä tyrkki minut kylmään suihkuun ja isäntä etsi sidetarpeita. Saivat lopulta hännän pakettiin ja minä kävin levolle.

Ensimmäisen kymmenen päivän aikana toivuin hyvää vauhtia, mutta sitten äkättiin, että hännänpäästä olikin nikamia murtunut. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä lääkärin pakeille. Suunnistimme ensimmäisen vapaan ajan saatuamme Viikin eläinsairaalaan, koska siellä on mageimmat laitteet. Antibiootteja ja kipulääkkeitä kainalossa sekä leikkausajankohta sovittuna palattiin takaisin. 

Päivät ennen leikkausta olivat vähän tuskaisia ja lymysinkin enimmäkseen keittiön pöydän alla. Leikkaus sujui kuitenkin hyvin ja häntää säästettiin amputoinnista huolimatta kohtuullisesti. Eivätpä ne ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeenkään olleet herkkua, sillä minun oli pidettävä sitä helvetillistä kauluria päässäni. Kipu läpäisi kropan joka kerta, kun häntä vähänkin hipaisi mitä tahansa. 

Nyt on tikit poistettu ja loppukontrollissa käyty. Lääkärin mukaan amputointi onnistui hyvin, ja kyllä tässä pikkuhiljaa tunnen itsekin oloni aika normaaliksi. Sen vaan sanon kaikille, että pitäkää hyvää huolta hännästänne!