torstai 29. joulukuuta 2011

Kotiinpaluu



Kotona ollaan oltu jo yli viikko, mutta joulukiireiltä en ole ehtinyt kirjoitella tuntemuksiani. Paluumatka Las Palmasista Helsinkiin ei ollut ihan yhtä miellyttävä kuin menomatka sinne. Jouduin istumaan isännän jalkojen välissä enkä juuri pystynyt vaihtamaan asentoa. Mitään jalottelumahdollisuutta ei ollut, sillä suurin osa vierustovereista nukkui emmekä hennonneet herätellä heitä. Vasta loppumatkasta rentouduin ja taisin torkahtaa hetkeksi.

Turhaan jännitimme tullimuodollisuuksia ja lemmikkieläinpassintarkastuksia: kukaan kentällä ei ollut kiinnostunut minusta ja papereistani tippaakaan. Olihan se taas mielenkiintoista tulla tänne pohjolan myrskyihin. Viikko auringossa ja leppeissä tuulissa oli meikäläiselle sopivaa virkistystä. Sillä jaksaa taas jonkun aikaa näitä kolkkoja kelejä.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Lentokoneessa



Uskokaa tai älkää, istun parhaillaan lentokoneessa! Tällä Norwegian Airin lennolla Las Palmasista Helsinkiin toimii wifi, ja muutenkin historiallisen matkani vaiheet tallentuvat historiallisella tavalla ilmasta käsin blogiin. Tämä on yölento ja koneesta on valot jo samutettu. Yötaivaan tähdet loistavat kuitenkin kirkkaina ja istun aika mukavasti isännän jalkatilassa. Menomatkani oli kuitenkin huomattavasti miellyttävämpi, sillä minulla oli käytössäni oma penkki. Vähän tässä jännittää, tajusiko se kanarialainen eläinlääkäri antaa minulle oikeat lääkkeet ja pääsenkö tullimuodollisuuksista läpi mutkattomasti. Katsotaan, tähän asti on kaikki mennyt hyvin ja olen herättänyt pelkästään positiivista huomiota.

P.S. Kuva on otettu Las Palmasin kentällä, koneen lähtöä odotellessamme.

Hulluna kissoihin





Tämän Las Palmasin matkan kiinnostavin ja samalla hämmentävin puoli minulle ovat olleet kissat. Heti sunnuntaina kohtasin Tuihtin kissat ja olisin halunnut edetä tuttavuudessa hieman pidemmällekin. Tortaina kävimme Las Huesasin talleilla seuraamassa Tuihtin ratsastusta, mutta minua eivät hevoset kiinnostaneet. Minun huomioni vangitsi tallin katolla touhuja tarkkaileva silmäpuoli-Leo, tallikissa, sekä sen kaksi pentua. Tuijotin Leoa herkeämättä yli tunnin ajan, mutta se ei tohtinut lähestyä minua enkä minä häntä. Perjantainakin kohtasin kissan: kävimme eläinlääkärillä Juan Rejon -kadulla, hakemassa sen pakollisen merkinnän heisimatolääkityksen ottamisesta. Odotushuoneessa oli kantolaatikossa kissa, jonka kanssa pääsin erittäin läheiseen katsekontaktiin. Se kuitenkin katosi yllättäin ja jätti minut hämmennyksen valtaan. Kissan katseessa on joskin maagista, se lumoaa minut niin, että kaikki muu ympärilläni menettää merkityksensä. Ehkä vielä pääsen perille kissojen salaisuudesta, ehkä kohtaan kissayksilön, jonka kanssa pääsen todella hieromaan tuttavuutta.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Uintiyrityksiä



Kun kävelee Canterasin rannan eteläkärkeen ja siitä vielä eteenpäin espanjalaisen kalaravintolan ja italialaisen jäätelöbaarin ohi muutaman korttelin verran, pääsee lahdenpoukamaan, missä jyrkät (kieltämättä ihmisen virtsalta tuoksuvat) portaat johtavat alas kivikkoiselle rannalle. Menimme sinne eilen Tuihtin johdolla, sillä hän oli nähnyt muutaman paikallisen koiran uiskentelevan siellä. Merenkäynti oli kova, aallot pärskivät parhaimmillaan kolmen metrin korkeudella, mutta emännän mielestä poukaman pohjoisnurkka oli aika tyyni. Isäntä yritti houkutella meikäläistä sinne, mutta ennenkuin ehdin edes varpaitani kastaa, syöksyi merestä korkea tyrsky, joka kasteli isännän läpikotaisin. Uintimahdollisuuteni tyssäsivät siihen. Ranta oli kuitenkin mielenkiintoinen, sillä kivien ja laudankappaleiden välissä luikahteli sisiliskoja. Isännän väännettyä vaatteensa kuiuvaksi nousimmme portaat takaisin ylös ja sillä matkalla astuin oikealla tassullani johonkin hemmetinhemmetin terävään esineeseen, mikä sai minut ulvomaan tuskasta. Onnuin jonkun matkaa, mutta sitä kesti vain hetken. Ehdin vielä juosta Tuihtin kanssa Nautical Club Victorian vieressä olevalla aukiolla, missä oli paljon muitakin koiria. Tänään olemme viettäneet aamupäivän Las Palmasin vanhassa kaupungissa. Siisti mesta, paljon kapeita kujia ja terassitarjoilua. Koirillekin oli sallittua pääsy Santa Anan katedraalin hissiin, joka vei ylös korkealle kætedraalin torniin. Sieltä ihailimme vanhaa kaupunkia ja ylös kukkuloille levittäytyvää asutusta.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Las Canteras beachillä



Täällä ollaan Las Palmasin Canteras-beachillä, majaillaan aivan rannan tuntumassa. Terassi on varmaankin rannan suurimpia ja vartioin sitä aktiivisesti. Koska tämä talo on tässä kaupungisssa niitä harvoja, joissa suvaitaan koiria, löytyy koira lähes jokaiselta partsilta. On mulla yksi toinenkin homma: kun pöytä katetaan, kuljetan pannunalusen keittiöstä terassin pöydälle. Tänne kun ei tule postia, niin kehittelin tällaisen korvaavan homman. Eilinen päivä meni lenkkeilyn merkeissä, kuljettiin rantabulevardia päästä päähän ja seliteltiin vähän väliä poliiseille ja muille kyylille, että olen "perro guia", minulla on oikeus kävellä rantakadulla (toisin kuin muilla koirilla). Illalla käväistiin hyvän ystäväni Tuihtin luona (hänen takiaan oikeastaan olemme täällä). Käynti oli mielenkiintoinen, sillä heidän koitsussaan on tilapäisesti viisi kissaa. Niille tuli kiire sänkyjen alle, kun meikäläinen marssi sisään. Jo toissakesäisellä Ranskan reissulla huomasin, että viehätysvoimani puree erityisesti eteläeurooppalaisiin narttuihin. Sama taitaa päteä täällä: eilenkin yksi musta, pitkäsäärinen narttu yritti sinnikkäästi saada mut kirmailemaan kanssaan.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Matkavalmisteluja


Tässä mä katselen meidän marraskuiselta partsilta haukilahtelaista tihkusadetta. Mutta parin viikon päästä ollaankin toisenlaisissa maisemissa! Lähdetään nimittäin isännän ja emännän kanssa Las Palmasiin moikkaamaan Tuihtia. Pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni lentokoneeseen, mikä tulee varmasti olemaan kokemus sinänsä.
Emäntä on hakenut mulle jo matkaa varten tarvittavan lääkityksen, sillä siellä on sellaista vaikutuksiltaan vähän stydimpääkin tautia kuin sydänmato. Mulle tullaan valelemaan niskaan pari päivää ennen lähtöä vedenkestävää nesteliuosta, jonka pitäisi estää hietasääskien levittämän sydänmadon pesiytyminen meikäläiseen. Sen lisäksi mun pitää saada viimeistään 48 tuntia ennen Suomeen paluuta heisimatolääkitys joltakin eläinlekurilta Las Palmasista. Mun puolestani se saa olla vaikka valelekuri, kunhan se osaa kirjoittaa mun passiini, että mä olen saanut sen lääkityksen. Papereiden pitää olla kunnossa, ettei vaan joudu jouluksi karanteeniin...
Me lähdetään reissuun 10.12. Tsiigailkaa tätä blogia - mulla on tarkoitus bloggailla koko visiitin ajan, jos vain wifi siellä toimii.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Lapin muisteluja



Vasta nyt sain sihteerin kirjaamaan kokemuksiani Lapin reissulta elokuun alusta.

Reissu alkoi niin, että ajoimme isännän ja Korhosen veljesten kanssa Hyvinkään ja Tampereen kautta Sevettijärvelle ja sieltä vielä 50 kilometriä pohjoiseen, yhden porotilan kautta erämaahan.

Matkalla söin makaronilaatikot erään huoltoaseman pihalla (Jyväskylässä), Ivalossa oltiin aamulla ja isäntä salakuljetti hotellin aamiaispöydästä mulle murkinaksi lihapullia.

Sevettijärvi oli entisellään, joten siellä ei edes poikettu vaan suunnattiin Karekkijärvelle.

Jokainen heppu laittoi rinkat selkään - minä myös. Kuljetin siinä päivittäisen muona-annokseni.

Leiri rakennettiin vanhan, tutun taimenjärven rannalle. Sinne rakennettiin myös sauna, missä meikäläinenkin käväisi. Päiväohjelmaan kuului osalle ryhmää kalastusta, mutta minulle lähinnä paikkojen tutkiskelua ja sopuleiden laittamista järjestykseen. Niitä kyllä riitti. Poroja näkyi vähemmän, mutta pääsin niitäkin paimentamaan. Välillä pulahtelin järvissä ja hörpin raikasta järvivettä.

Viikko meni nopeasti. Kotiin tultiin samaa reittiä, ajettiin läpi yön Tampereen kautta Espooseen.

tiistai 2. elokuuta 2011

Ylen aamuTV:ssä


Tänään laajensin vähän skaalaani median suhteen (minustahan on ollut muutamia juttuja paikallis- ja koiraharrastuslehdissä) vierailemalla Ylen aamuTV:ssä.
Roolini oli toimia isännän assistenttina, kun häntä haastateltiin viimeisimmän musavitsikirjan,
Rytmitaju kankaalla, johdosta. Onhan minullakin on ollut osuus (esim. postin ja lehtien nouto) tuon kirjan sekä Länsiväylässä ja mm. Helsingin Uutisissa ilmestyvien Bazi & Mazi -vitsien valmistumiseen.
Haastattelumme on nähtävissä Ylen aamuTV:n sivuilla ainakin muutaman päivän ajan, ks.
http://areena.yle.fi/player/index.php?clip=1312266981782&language=fi

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Pattisten pelto

at Kaikista lenkkimestoistani on tässä blogissa vähemmälle huomiolle jäänyt ihan meidän kotiportilta alkava Pattisten pelto (ks. kuva). Rajummalla säällä tai silloin, kun isäntäväellä on kova kiire, minut yleensä lenkitetään vain puiston ympäri. Se on sellainen viidentoista minsan pyrähdys, mutta saattaa siinä mennä puolikin tuntia, jos saan juosta vapaana.
Pattisten pelto on kovassa käytössä: päiväsaikaan siellä peuhaavat lapset, illalla ja öiseen aikaan siellä örveltävät nuoret. Ollaan joskus aamulenkillä nähty, kun moponuoret heräilevät niityllä lonkerotölkkien keskellä. Mulle se on yksi parhaista selänrapsutusmestoista.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Talkkarin kissi

Löydettiin eilen vanhan kirjan välistä outo stoori, jonka isäntä on kirjoittanut 11-vuotiaana. Sitä on nyt ihmetelty yks ilta ja skrivaan sen tähän, jotta muutkin saavat ihmetetellä:

TALKKARIN KISSI

Talkkarilla on kissi jota mie ruikutin eilen.
Se tuli nii ruikulle että talkkarin boxi haisi nii ett se piti kiertää kaukaa. Talkkari tuli meijän rämään koitsuun (joka oli suuri kunnia) valittamaan ett mie olin ruikuttanut sit kissii.

Meiän mutsi vastas: "Ei miun poikain sit tahallaan ruikuttanut". Sillo talkkari lähti vihoissaan pois ja piti kissinsä visuust sisällä.

Timo 11 v






sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Uintia ja kepinhakua

Nyt sataa ja tätä kirjoittaessani vilkuilen samalla parvekkeelta ulos ihmetellen taukoamatonta ropinaa. Aamupäivällä sää oli kuitenkin upea. Kävimme kesän ensimmäisellä keikalla Isossa Vasikkasaaressa, mistä olin aivan innoissani! Mukanamme oli myös pikkuväkeä, Ola ja Fiia Hyvinkäältä. Isäntä opetti heille ongintaa, mutta minä keskityin emännän kanssa keppien keräilyyn ja niiden noutamiseen merestä (ja tietysti myös keppien järsimiseen, kuten kuvasta näkyy). Tein aika pitkiä uintirupeamia, emäntä heitti kepin kerta kerralta pidemmälle ja hyvin pysyin messissä. Jos olisin vähän nuorempi, harkitsisin vakavasti meripelastushommia, mutta kun on jo yhdeksän vuotta mittarissa, taidan tyytyä pelkkään harrastusuintiin.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kesä 2011 on alkanut!

Kesäkuun eka oli eilen ja sää paras mahdollinen. Tehtiin iltalenkki Koukkuniemen kärkeen, Haukilahden venesataman tuntumaan, syötiin nakkeja ja katseltiin ohitse kulkevia moottoriveneitä. Muutama kovempaa ääntä pitävää vesiskootterikin siellä temppuili, mutta en antanut niiden häiritä lämpimän, lähes kuuman illan tunnelmaa. Loikoilin rantakalliolla ja nautiskelin nakeista, joita isäntäväki tiputti suuhuni. Uimaan en mennyt, oli vähän hankala paikka tuo. Olen kyllä tiputtanut talviturkin veteen jo äitienpäivänä ja käynyt muutaman kerran sen jälkeenkin meressä.

Kesä näillä kulmilla on ylellistä aikaa. Kohta päästään lähisaariin ja elämä alkaa olla pelkkää retkeilyä! Upeeta! Mahtavaa!

maanantai 2. toukokuuta 2011

Siikaviikot taas alkaneet



Viime viikolla oli kevät, vaikka tällä viikolla tuntuu taas talvelta. Sen verran kevättä ehti kuitenkin olla, että siika alkoi nousta. Olimme isännän kanssa ekan kerran siikaongella jo viime viikon alussa, yleensä kun olemme aloittaneet siian pyytämisen vasta vapun jälkeen.
Hyviä saaliita ollaan saatu, suurin siika tähän mennessä painoi yli kilon. Haukilahden rannan siianpyytäjät ovat tulleet minulle tutuiksi ja minut on kuulemma nähty tv:ssäkin jossakin ohjelmassa, missä oli kyselty onkijoilta kalastuslupia. Kokemusteni mukaan tätä menoa jatkuu vielä ensi viikon.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Kettujahdissa


Voihan vinkulelu tätä lumentuloa! Aamulenkillä maha laahaa lumikinoksissa, kun lenkkireitit ovat ummessa. Ihan perinteisiä lenkkejä ei ole tehtykään, vaan taivallettu enemmän auratuilla alueilla. Tapaan tehdä tarpeeni kinosten päälle, korkeimmille kohdille. Siinä on isäntäväelle vähän puuhaa, kun kapuavat niitä poimimaan.
Yhtenä iltana viime viikolla meillä emännän kanssa oli hieno kohtaaminen: Olimme juuri tulossa Matinkylän suunnalta Haukilahden vesitornille johtavan tien risteykseen, kun eteemme ilmestyi metsästä kettu. Sellainen oikein kaunis, suuri, mutta siro yksilö. Se loi katseensa meihin hetkeksi, mutta vain hyvin pieneksi hetkeksi, sillä meikäläinen tajusi heti, mistä on kyse. Kampesin vahvat takajalkani voimalla lumihankeen ja syöksyin riistaa kohti. Se puolestaan ampaisi sulavasti ja erittäin nopeasti takaisin metsään päin. Emännän vahva ote piti minut paikoillani, muutoin olisin kyllä saanut tuon otuksen kiinni. Kuin kiusallaan kettu jäi vielä hankipenkalta tuijottelemaan jälkeemme. Olisikohan sillä pesä jossakin vesitornin kulmilla?