maanantai 28. huhtikuuta 2008

Keppiparatiisi




Käveltiin eilen Tuihtin ja mamman kanssa päivälenkillä Karhusaareen. Sinne on meiltä viisi kilometriä ja matka sujui auringonpaisteessa rattoisasti.

Karhusaaressa oli jo muutamia kevään merkkejä, kuten rikottuja kaljapulloja, mutta yksi juttu vähän ihmetytti: Kaikki etelärannan puoleiset puut näyttivät aivan värittömiltä ja elottomilta. Syödessämme eväitä saaren korkeimmalla kohdalla oikein selvästi pystyi näkemään, miten harmaita rannan puut olivat.

Onneksi Hanasaaren puoleisen rannan vaakasuoraan kasvava mänty oli ennallaan. Sen ympäristössä oli kasapäin kaikenlaisia keppejä ja myös tuosta samaisesta vanhasta männystä irronneita (vai ilkivalloin irroitettuja?) puun palasia. Hullaannuin täysin päästessäni niiden kimppuun ja tumppasin murenevaa puuta niin että lastut lentelivät.
Kun Tuihti vielä innostui heittämään mulle keppejä, oli iltapäivä huipussaan. Juoksin hämäysheittojenkin perään täysillä ja olin niin innoissani, etten edes hermostunut siitä.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Kevätkuosissa


Eilen tuli koettua yksi luonnonilmiö. Käveltiin mamman kanssa kohti rantaa, kun yhtäkkiä Toppelundin koulun kohdalla kuultiin erikoinen, aivan uusi ääni. Se kuulosti vanhojen, raskaasti poljettavien polkupyörien ääneltä, hyvin voimakkaalta. Koska mut on koulutettu näyttämään takaa tulevat pyörät, pälyilin ympärilleni, mutta en nähnyt pyöriä missään. Mamma tuntui olevan ihan yhtä íhmeissään kuin minäkin. Lopulta se hiffasi: ääni tuli taivaalta, kaksi isoa valkoista joutsenta lensi meidän yläpuolellamme kohti rantaa. Vaikuttava kokemus.
Kuten kuvasta huomaatte, olen luopunut talviturkistani. Sekin tapahtui aivan yllättäen: mamma ja Timo päättivät viime lauantaina lähteä Tukholmaan ja mua ei muka voitu viedä yökylään siinä takkuisessa, kosteassa karvassa, joka keräsi tikkuja ja männynkäpyjä uumeniinsa. Käväistiin lauantaiaamuna varhain Sarin luona Mellunkylässä ja Sari keritsi mut rivakoilla otteilla 1,5 tunnissa. Koko session ajan kuului viereisestä huoneesta Sarin narttuvesikoirien läähätystä. Eipä se mua juuri häirinnyt, vaikka vähän ihmettelinkin sitä, että joku narttukoira saa aikaan kovemman läähätysäänen kuin minä!