Tämän Las Palmasin matkan kiinnostavin ja samalla hämmentävin puoli minulle ovat olleet kissat. Heti sunnuntaina kohtasin Tuihtin kissat ja olisin halunnut edetä tuttavuudessa hieman pidemmällekin. Tortaina kävimme Las Huesasin talleilla seuraamassa Tuihtin ratsastusta, mutta minua eivät hevoset kiinnostaneet. Minun huomioni vangitsi tallin katolla touhuja tarkkaileva silmäpuoli-Leo, tallikissa, sekä sen kaksi pentua. Tuijotin Leoa herkeämättä yli tunnin ajan, mutta se ei tohtinut lähestyä minua enkä minä häntä. Perjantainakin kohtasin kissan: kävimme eläinlääkärillä Juan Rejon -kadulla, hakemassa sen pakollisen merkinnän heisimatolääkityksen ottamisesta. Odotushuoneessa oli kantolaatikossa kissa, jonka kanssa pääsin erittäin läheiseen katsekontaktiin. Se kuitenkin katosi yllättäin ja jätti minut hämmennyksen valtaan. Kissan katseessa on joskin maagista, se lumoaa minut niin, että kaikki muu ympärilläni menettää merkityksensä. Ehkä vielä pääsen perille kissojen salaisuudesta, ehkä kohtaan kissayksilön, jonka kanssa pääsen todella hieromaan tuttavuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti