Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että minulla on yksi heikkous: menetän hermoni "ilo"tulitteiden ja papaattien paukkeesta. Olen miettinyt syytä tähän ja tullut siihen tulokseen, että perimässäni on muistona esi-isieni kokemat kauhut Espanjan sisällissodassa ja ehkä muissakin sodissa. Kuullessani ruudin paukkeen ja tuntiessani se hajun alan vaistomaisesti tehdä poteroa ojaan ja kun pauke käy kovimpana, en suostu menemään ulos lainkaan.
Tästä tietoisena isäntäväki oli tämän vuoden vaihteen lähestyessä tehnyt päätöksen vetäytyä maaseudun rauhaan pommitusten ajaksi. Suuntasimme minulle ennestään vieraille alueille, Söderbyn kylään Pellinkiin. Sieltä löytyi ihan passeli pieni mökki, jonka tuvan ikkunasta oli rattoisaa seurata heinien heilimöintiä pellolla (ks. kuva yllä). Ympäristön hajumaailma oli kiehtova ja oikein janosin päästä lenkeille (päinvastoin kuin kaupungissa, missä olisin jurnuttanut hermostuksissani sisällä).
Vietimme Pellingissä vain vuorokauden, mutta paikasta jäi sen verran hyvät muistot, että palaamme sinne varmasti vielä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti