Kotona ollaan taas. Lähdimme edellisviikon torstaina laivalla Tallinnaan ja siitä jatkoimme bussilla Pärnuun. Laivamatka meni mukavasti, kannella Itämeren tuulia haistellen. Bussimatka oli hieman hankalampi, sillä Viron busseissa vaaditaan koiraa käyttämään kuonokoppaa! Revin kuonokopan irti heti kun olimme asettuneet bussiin ja suostuin joten kuten siihen, että se laitettiin kuononi ympärille siksi aikaa kun poistuimme bussista.
Pärnussa majotuimme Kanali Villaan, joka oli ihan kelpo lomakoti. Talon takapihalla oli iso nurmialue, jossa sain juoksennella vapaana ja riehua Tuihtin ja Idan kanssa. Iltaisin grillailimme siellä meidän väen kesken ja sain maistaa useamman kerran virolaisia makkaraherkkuja.
Kaupungissa oli hyviä terasseja kuten esim. Jazz Cafe ja Piadora Pizza, jonne koiratkin saivat tulla. Ravintola Objekt27007:n ruokalista oli kovasti mamman mieleen, mutta siellä koiriin suhtauduttiin nihkeästi.
Yllättävää oli kyllä se, miten paljon Pärnussa on koiria. Villamme sijaitsi omakotitaloalueella, jossa talot on rakennettu aivan vieri viereen ja lähes jokaisen talon pihassa pitää tiukasti vartiota koira. Varhaiset aamulenkit herättivät koko asujaimiston, sillä ohittaessani taloja alkoi jokaisella pihalla äänekäs räksytys.
Parasta Pärnussa oli kuitenkin pitkä hiekkaranta. Matalan rantaveden sametinpehmeä hiekkapohja tuntui taivaalliselta kovettuneiden tassunpohjieni alla ja juoksin rantaviivaa pitkin kuin ravihevonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti