Lähdettiin eilen mamman kanssa yllätysreissulle Turkuun. Lähtö tuli minulle todellakin täytenä yllätyksenä: oltiin oltu pitkällä lenkillä rannassa, katseltu joutsenia ja sorsia aamuauringossa ja juuri kun olin vaipunut (hyvin syöneenä) lenkin jälkeiseen raukeaan uneen, huomaan mamman täysissä tamineissa eteisessä. Se kysyy kuin ohimennen, että lähtisinkö sen kanssa moikkaamaan Liisa-mummua Turkuun. Ampaisin kuin ohjus sohvan takaa eteiseen. Nuuhkaisin mamman reppua ja totesin, että sinne oli pakattu meikäläisenkin murkinaa.
En vielä bussipysäkilläkään meinannut tajuta, että olimme todella lähdössä reissuun! Hyppäsin penkille ja annoin mammalle suukkoja. Bussiin ryntäsin sellaisella innolla, että se sai bussikuskinkin ihmettelemään.
Saapuessamme Kampin Narinkkatorille totesin harmikseni, että ne samat pullonsirut, jotka olivat jo pitkäperjantaina päällystäneet toria, olivat siellä edelleen. Jouduimme kiertämään torin, mutta onneksi ehdimme ajoissa junaan. Matkustin ensi kertaa junassa ja eipä ollut valittamista. Junan viimeinen vaunu oli lemmikeille tarkoitettu ja istuimme siellä mamman kanssa ihan kaksin. Kun pääkaupunkiseudun asemat oli ohitettu, jatkoin kesken jääneitä torkkujani junan lattialla. Vauhti oli ihan sopiva.
Turussa pääsin möyrimään ja kihnuttelemaan Liisa-mummun mukavilla matoilla. Välillä sain herkutella metwurstin paloilla, mutta muita herkkuja ei mamma sallinut minulle annettavan. Pelkäsi kai, että ykä lentää paluumatkalla. Paluumatka sujui kuitenkin yhtä ylellisesti omassa rauhassa kuin tulomatkakin. Illan suussa saavuimme takaisin kotiin ja vauhdikkaan päivän jälkeen nukuin kuin tukki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti