Inkoon saaristoakin on sitten koluttu. Oltiin siellä viikko pari sitten vähän niinkuin isännän syntymäpäivän kunniaksi hänen veljensä perheen mökkivieraina.
Lauantaina paistoi aurinko ja pääsin emännän kanssa metsälle. Se tonki siellä mättäitä ja hoki mulle "suppilo, suppilo". Yritti kai saada meikäläisen innostumaan niistä niljakkaista pahanhajuisista kasveista, mutta mulla oli ihan muut jutut mielessä. Siellä metsässä kun oli siellä täällä peuran ja hirven läjiä, puhkesi tietysti myös alkuvoimainen jäljestämisviettini.
Pyrähtelin silloin tällöin omille poluilleni, mutta tietoisena emännän suuntavaistosta palasin vähän väliä tarkistamaan missä hän ja seuralaisensa menevät.
Sunnuntainvastaisena yönä puhkesi myräkkä. Vettä satoi melkein vaakasuoraan, vesi nousi uhkaavasti ja sen mökin laituri irtosi kantimiltaan. Merivartiolaitoksen veneet seilasivat lahdella edestakaisin (myöhemmin kuulin, että ne olivat pelastaneet mökkiläisiä, joiden veneet olivat myrskyssä karanneet), ja Juhan käytyä Inkoon satamassa selvisi, että vettä oli noussut rannassa olevien autojen sisäänkin.
Nytkö ne jäätiköt ovat alkaneet sulaa? Onko tämä sitä ilmastonmuutosta? Meikäläinen kyllä pärjää, kun on räpylät ja vettä eristävä turkki. Mutta miten nuo ihmispolot pärjäävät jos säät muuttuvat, ravinnon saanti rajoittuu (ne ovat niin nirsojakin) eikä aina riitä edes lämpöä kaikille?
Meikäläinen vietti tuolla Inkoossa - myrskystä huolimatta - päivät ulkosalla, mutta eivät isäntä ja emäntä siihen olisi pystyneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti