Verikorva

Voihan vinkulelu, mulla todettiin tänään verikorva. Isäntäväki huomasi sen jo viikonloppuna eikä meinannut ensin uskoa, sillä niiden edellisellä koiralla oli kuulemma juuri samassa iässä kuin meikäläinen on nyt, todettu verikorva. Oma eläinlääkärini vahvisti havainnon tänään.

Verikorvassahan korvalehteen kerääntyy verensekaista nestettä, ja syytä tähän ei nähtävästi ihan tarkkaan tiedä. Lääkäri höpisi ensin korvalehden verisuonien haperoitumisesta ja sitten myös immunologisista tekijöistä. Meikäläistä eivät syyt paljoa kiinnostaneet, halusin vain päästä nestepahkurasta eroon, joten hyppäsin kepeästi hoitopöydälle. Lääkäri punkteerasi korvalehden ja nestettä valui ulos 25 millilitraa (kuulin, kun tämä todettiin). Sitten ruiskutettiin ongelmakohtaan kortisonia ja nyt odotellaan uusiiko verikorva vai pääsenkö vaivasta eroon yhdellä hoidolla. Jokin lievä korvatulehduskin meikäläisellä on, ja sen hoitaminen aloitetaan huomenna korvatipoilla. Mielenkiinnolla odottelen, millaisia reaktioita niiden laittaminen saa minussa aikaan.

Näillä nyt mennään. Eiköhän tämä verikorva häivy näköpiiristä aika pian.

Se oli taas uusivuosi

Se oli taas uusivuosi "ilo"tulituksineen ja vietimme sen jo toistamiseen rauhallisemmissa maisemissa Pellingissä. Jee, mitkä tuoksut! Hiiriä ja myyriä vilisi hankien alla ja minä tikkana perässä. Oloni oli niin huoleton, että uudenvuodenpäivän aamuna päätin lähteä tutkimaan maisemia ihan omin päin. Tähän koitui tilaisuus, kun emäntä pikkulassa käydessään otti mut mukaan ja luuli, että jään vartioimaan häntä oven taakse. Enpä jäänytkään, vaan painelin kohti kylän keskustaa. Emäntä tietenkin luuli, että lähdin metsään päin, missä riistan hajuja on eniten. Katselin vähän kauempaa, kun väki paineli nimeäni huudellen ihan väärän suuntaan. En tosin kauaa, sillä touhu näytti niin säälittävältä. Tulin ihan pihapiiriin puun taakse jemmaan, mistä joku minut lopulta huomasi. Heh, heh.
Tänään kävin ensimmäistä kertaa Koskelan vanhustenhoitokeskuksessa osastolla asti, moikkaamassa siellä asustelevaa Erkki-setää. Erkki on mun vanha frendi ja olemme yhdessä juhlineet monia jouluja ja juhannuksia. Viime vuosinakin olemme viettäneet juhannuksia Koskelan pihalla, mutta nyt oli emäntä saanut tietoonsa, että koirat pääsevät myös osastolle. Oli nastaa päästä sairaalamiljööseen ja kurottauduinkin heti Erkin rapsuteltavaksi sairaalasängyn metallisen kaiteen läpi. Todennäköisesti pääsen sinne lähiaikoina uudelleen.