Se oli taas uusivuosi

Se oli taas uusivuosi "ilo"tulituksineen ja vietimme sen jo toistamiseen rauhallisemmissa maisemissa Pellingissä. Jee, mitkä tuoksut! Hiiriä ja myyriä vilisi hankien alla ja minä tikkana perässä. Oloni oli niin huoleton, että uudenvuodenpäivän aamuna päätin lähteä tutkimaan maisemia ihan omin päin. Tähän koitui tilaisuus, kun emäntä pikkulassa käydessään otti mut mukaan ja luuli, että jään vartioimaan häntä oven taakse. Enpä jäänytkään, vaan painelin kohti kylän keskustaa. Emäntä tietenkin luuli, että lähdin metsään päin, missä riistan hajuja on eniten. Katselin vähän kauempaa, kun väki paineli nimeäni huudellen ihan väärän suuntaan. En tosin kauaa, sillä touhu näytti niin säälittävältä. Tulin ihan pihapiiriin puun taakse jemmaan, mistä joku minut lopulta huomasi. Heh, heh.
Tänään kävin ensimmäistä kertaa Koskelan vanhustenhoitokeskuksessa osastolla asti, moikkaamassa siellä asustelevaa Erkki-setää. Erkki on mun vanha frendi ja olemme yhdessä juhlineet monia jouluja ja juhannuksia. Viime vuosinakin olemme viettäneet juhannuksia Koskelan pihalla, mutta nyt oli emäntä saanut tietoonsa, että koirat pääsevät myös osastolle. Oli nastaa päästä sairaalamiljööseen ja kurottauduinkin heti Erkin rapsuteltavaksi sairaalasängyn metallisen kaiteen läpi. Todennäköisesti pääsen sinne lähiaikoina uudelleen.