Joulupyhät ovat ohi ja takana monin tavoin poikkeuksellinen aika: runsaasti kohtaamisia, runsaasti herkkuja ja meikäläiselle ihan tarpeeksi esiintymisiä. Isäntäväki oli nimittäin keksinyt, että esitämme joulunajan iloksi vieraillemme Tiernapoika-näytelmää, ja minulle oli varattu Murjaanien kuninkaan rooli.
Aatonaaton kenraaliharjoituksissa hermostuin kuningas Heroteksen miekan heiluntaan niin, että isäntäväki päätti jättää esityksen väliin mummolassa aattoaamuna (hyvä, sain keskittyä rauhassa riisipuuroon). Jouluaattoiltana kotona, kun ohjelmanumerosta oli sitten vihjailtukin, päätimme kuitenkin esittää sen. Se meni oikeastaan aika hyvin. Kun Herotes ei heiluttanut miekkaansa, lankesin ihan suosiolla hänen etehensä tassuilleni. Saman esityksen saivat nähdä myös joulupäivän vieraamme. Silloin taisin tosin langeta maahan selälleni, mutta se nyt on pikkujuttu.
Tapaninpäivän aamulenkillä kohtasimme pari tuttua veskaria täältä Haukilahdesta. Toinen heppu oli vähän vetäytyvä, sillä siltä oli juuri leikattu rasvapatti. Rasvapatti on minullakin ollut, emäntä muisti sen hyvin ja alkoikin kysellä veskarin isäntäväeltä maksoivatko paljonkin leikkauksesta. Tiedän, että emäntää pännii vieläkin kyseisen toimenpiteen hinta - kyseessähän oli kuitenkin vain vähän tavallista isompi finni. Nykyään isäntä puristaa ne minulta pois jo alkuvaiheessa.
Iltapäivällä lähdimme Tapaninajelulle Porvooseen ja törmäsimme siellä ihan kuppiinmenevään vaaleahkoon veskarinarttuun (ks. kuva). Kuinka ollakaan, silläkin oli rasvapatti - tosin vielä operoimaton. Kun sen isäntäväelle kerrottiin meikäläisen rasvapattien tarina, pyydettiin minun isäntääni tunnustelemaan tuon tuntemattoman nartun rasvapattia. Isännästäni on tulossa asiantuntija. Rasvapatti se taitaa olla, hän totesi, mutta nartun isäntäväki taitaa sittenkin käydä leikkauttamassa sen pois, kun se on etutassussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti