Mamma ja Timo olivat eilen Tallinnassa raitiovaunuajelulla ja minä olin yksin kotona iltapäivään asti. Otso kävi nimittäin lenkillä kanssani ja istui meillä jonkin aikaa, mutta sitten odottelin taas yksin ikkunassa isäntäväen kotiinpaluuta, mikä tapahtui vasta lähempänä puolta yötä.
Ehkä niillä oli vähän huono omatunto siitä, että olivat jättäneet minut yksin, koska tänään heti aamusta lähdimme Nuuksioon. Menimme Elielinaukiolta bussilla 345 Kaitalammelle ja muistin paikan välittömästi: täällä kävimme muutama vuosi sitten sieniretkellä, Timo löysi silloin valtavan herkkutatin.
Kävelimme lammen etelärantaa niin pitkälle kuin tietä riitti ja jäimme sitten keittokatokselle syömään eväitä. Minulle oli varattu murkinaksi uutta koiran muonaa, Eagle Packia, josta kyllä pidän. Isäntäväki lämmitti lohipaloja tulella ja sain osani niistäkin. Sienisalaatti ei oikein maistunut, mutta mamman Tallinnasta tuomat metwurstipötkylät kruunasivat aterian.
Kaitalammelta siirryimme tien toisella puolella sijaitsevalle Halkolammelle. Aurinko paistoi ja lampi oli aivan tyyni. Telkät pyrähtelivät lammella ja metsästä pyrähteli tuon tuostakin kaikenkokoisia sienestäjiä. Niillä näkyi olevan ämpärit täynnä sieniä, mutta me ei tällä kertaa oltu tultu sienestämään. Lorvimme aikamme lammen ympäristössä ja löysimme lopulta mukavan levähdyspaikan korkealta kalliolta (ks. kuva). Hieno päivä, olisimme varmaan voineet olla metsässä iltaan asti, mutta Timolla oli kiire katsomaan Formulaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti