Tuossa yllä olevassa kuvassa on Tizzi, espanjanvesikoiranarttu, jonka tapasin Haukilahden rannassa viime lokakuussa. Me päästiin heti jotenkin samaan moodiin. Liikkeemme lähtivät niin kuin samaan synkkaan ja olin muutamassa minuutissa menettänyt sydämeni sille. Olin siinä toivossa, että tapailisimme, jos ei päivittäin, niin ainakin muutaman kerran viikossa. Mutta ei. En ole törmännyt Tizziin kertaakaan, vaikka olettaisin sen bunkkaavan jossain näillä samoilla kulmilla.
Narttujen suhteen on tämä vuosi ollut muuten aika laiha. Ranskalainen ystävättäreni Bloody ei ole käynyt tänä vuonna Suomessa kertaakaan (tosin en minäkään Ranskassa). Kuulin, että se taitaa olla vähän heikossa kondiksessa. Naapurirapun Mollyn suhteen olen jo luopunut toivosta - se ei meikäläisestä kuumene, vaikka mitä tekisin.
Tylsinä hetkinä muistelen villiä kesää 2010, kun ajelimme Keski-Euroopassa ja meikäläinen herätti narttujen kiinnostuksen missä vaan pysähdyimmekään. No, sain sentään joulutervehdyksen nuoruuden ihastukseltani Dorikselta. Mimmi näyttää olevan tyylikkäässä kuosissa, vaikka on jo 15,5 v.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti