Saavuimme Kölniin ajettuamme Rostockista kuutisen tuntia sateessa ja tietöissä junnaten. Saksassa moottoritiet näyttävät olevan loistavassa kunnossa, mutta kyllä niitä koko ajan korjataankin. Jospa isäntäväki olisi osannut valita näiden Saksan ajo-osuuksien ajankohdiksi pyhäpäivät, ei olisi tarvinnut kökkiä tietöiden aiheuttamissa sumpuissa.
Köln kyllä ylitti ne odotukset, jotka olin tuntemattomalle välietapille asettanut: majoitumme hieman kaupungin ulkopuolelle, Köln Stadt Campingiin, joka sijaitsi mahtavien lehtipuiden katveessa aivan Reinin rannalla. Kohtasin siellä elämäni naisen, Lucyn (ks. kuva). Se ihastui meikäläiseen oikopäätä ja olisi halunnut saada lapsen kanssani (ainakin sen isäntä sanoi, että "she wants to have babies"). Kohtaamisemme oli lyhyt, mutta intensiivinen. Seuraavana aamuna vielä jäljitin Lucyn tuoksuja rannalta. Olisin halunnut jäädä, mutta muu lauma halusi jatkaa. Pyörähdimme Kölnin keskustan kapeiden kujien kautta (emäntä halusi välttämättä nähdä Kölnin tuomiokirkon) ja suuntasimme kohti Pariisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti