Vietettyämme muutaman päivän Pariisissa jatkoimme matkaa kohti pääetappiamme, Saint Sébastien sur Loirea. Siellä asuvat vanhat tutut Marjukka, Francois, Emmý ja Theotime sekä ennen kaikkea heidän koiransa Bloody – se mielenkiintoinen kettuterrierinarttu, jonka kanssa kirmasin pari kesää sitten Vänössä. Viimeksihän Bloody tuntui saaneen tarpeeksi meikäläisestä, mutta nyt sillä oli ihan toinen ääni kellossa. Heti ensimmäisenä aamuna se vinkui meidän makkarin oven takana ja odotti, että tulisin ulos.
Päivisin tehtiin lauman ja Bloodyn kanssa pitkiä lenkkejä läheisellä saarella, joka sijaitsi keskellä Loirea (ks. kuva). Siellä oli erilaisia harrastusmahdollisuuksia vähän joka lähtöön ja me juoksentelimme pitkin crossipyörärataa. Bloody on rohkea gimma: se ei pelkää edes hevosia, vaan juoksenteli niiden jalkojen alta ristiin rastiin kuin härnäten.
Iltaisin istuskelimme Marjukan ja Francois'n puutarhassa ja siellä sitten syötiin yömyöhään asti. Näin monenlaisia makkaroita maistaneena voin sanoa, että ranskalaiset ovat niitä parhaimpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti