Yhtenä niistä päivistä, jotka vietimme Saint Sebastien sur Loiressa, teimme retken rannikkokaupunki La Turballeen. Siellä pääsin vihdoinkin uimaan! (Loiressahan ei saa uida voimakkaiden virtausten vuoksi). Syöksyin suinpäin turkoosina hohtavaan mereen ja hörpin raikasta, mutta erittäin suolaista merivettä minkä ehdin. Sitä minun ei olisi pitänyt tehdä: uinnin jälkeen annoin ylen runsain mitoin rantahiekalle. Atlantin veden suolaisuus oli siis keholleni yllätys ellei peräti jonkinlainen shokki.
La Turballessa sain taas ihailijan. Se oli ylvään oloinen, tyylikäs narttu. Rotua en tiedä. Se lähestyi minua hitaasti ja määrätietoisesti, kun odottelin isäntäväen syömäpuuhien päättymistä eräällä rannan terasseista. Lopulta se ryhtyi niin tungettelevaksi, että Ranskan isäntämme Francois karkoitti sen pois. Arvailun varaan jäi, mitä siitä olisi voinut seurata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti